Syksyn kuulumisia

Ollaan ehditty jo lokakuun pakkasaamuihin, viimepäivityksestä on taas aikaa, vaikka elokuu olikin sateinen, oli syyskuu melko lämmin ja kaunis, muutamaa loppukuun rankkasadepäivää lukuun ottamatta.  Hommat on oikeastaan hyvällä mallilla.  Sain lopulta marjat pois puskista, nyt ne odottavat pakastimessa puuhellan lämmityskelejä, tulevat siinä sitten maija kerrallaan ilmaiseksi.  Muutama pullo viimevuotisia mehuja on vielä jäljellä.  Oikeastaan puuhellan lämmityskelit ovat jo käsillä, mutta mies huomasi sitä nuohotessa sen kaipaavan pientä apua. Korjauslaastia on levitelty useampana päivänä ja kuivumisaika siinä oli melko pitkä. Jossain vaiheessa sekin varmaan tarvitsee uusia kokonaan, mutta vielä ei.

Loput polttopuut sirkelöitiin pyhänä, kuorma odottaa vaan kantajaansa. Tänä vuonna niitä on viety pikkuhiljaa sisälle, kun oli niin kuivaa, niin tuntui, ettei ole mikään hätä ja ehtihän nuo niinkin, puoli tuntia töiden jälkeen ja toiset puoli tuntia illemmalla sain aina kuorman viikossa sisään ja viikonloppuun jäi uuden kuorman sirkelöinti.  No sainhan minä parina iltana miehiltä siihen apua, ettei ihan yksin tarvinnut.  Vielä kun tuon viimeisen kuorman jaksaisi.

Muutenkin on koitettu ottaa osin rennommin, perjantaisin on ollut lomautuksia, mutta osa päivästä on käytetty lapsenlapsen, Erityisen kanssa. Toisinaan meillä on ollut ohjelmaa, jos lähistöllä on ollut jotain tarjolla, mutta tärkeintä hänelle tuntuu olevan noina päivinä yhteinen aika, leikit, metsäretket ja kisut. 

Jossain kohden alkusyksyä luulin, ettei tomaatit punastu koskaan, mutta niinpä vaan alkoi niitäkin tulla, ei mitään kilotolkulla, mutta muutama silloin tällöin, niin ettei kyllästy. Ja niin, että kannustaa jatkamaan, koska nyt noinkin hyvin tuli vaikka ihan taivasalla olivat, niin mitä lainkaan, jos olisi kasvihuone, tai edes jonkinmoinen suoja niille tarjota, jossa lämpötila pysyisi edes viidentoista asteen nurkilla. Porkkanoista tuli tavattoman hyvän makuisia, lajikkeen nimi ei ole tässä nyt käsillä. mutta jotain keltaista vanhaa lajiketta nuo ovat.  Tuskin niistäkään talveksi mitään saa, mutta nyt on mukava hakea muutama silloin tällöin ruuan lisukkeeksi. Papujen kanssa taas kävi niin, että kun päivä toisensa perään ajattelin, etten niitä kerää vielä, enkä vielä, niin pakkanen vei ne kerralla kaikki.  Tästäkin voi vaan viisastua.  Kasvimaa on siis näillä tietämin melko kylmällä paikalla.

Isompana urakkana itselläni ennen talven tuloa pidän uuden kasvimaan perustamista. En taida jaksaa kaivaa, kuten keväällä, vaan isken suoraan maahan pahvit, puusilput ja kärrään palaneet hevosenpaskat, se on se suurin homma, kun enin osa matkasta on ylämäkeä. Ja päällimmäiseksi bokashimullat, jotka olen kerännyt erilliseen kasaan.  Olen ollut tuohon bokashointiin kyllä tyytyväinen, huomattavasti nopeampaa, kuin perinteinen menetelmä.  Tosin aloin jossain kohden epäillä jatkuvan limaisen yskäni johtuvan jollain lailla noista vermeistä ja ehken ollut ihan väärässä, kun jo viikko sen jälkeen, kun siirsin homman kokonaisuudessaan ulos, tuntui helpottavan, ehdein kuitenkin köhiä pari kuukautta. Nyt kun on jo yöpakkasia, ämpäreissä toiminta varmasti hidastuu ja vielä on ratkaisematta lopullisesti se talvitouhu multaantumisineen.  

Mieli tekisi bokashin kaveriksi myös biolanin lämpökompostoria, joka nyt näytti olevan tarjouksessa, proteiinien kanssa tuo bokashi on onneton ja vaikka lihapuolta jää hyvin harvoin pois heitettäväksi, olisi sekin kuitenkin jotenkin ratkaistava. Tiedä sitten onko ihan hölmöläisen hommaa, mutta olen miettinyt, että jos bokashin parin viikon multaantumisen jälkeen sihtaa ja se mikä ei ole hajonnut päätyisi vielä lämpökompostoriin? Onko jollain muulla tätä ”ongelmaa”? Muutoin tuon ämpärin täyttö kestää meillä 2-3 viikkoa, kolmella aikuisella, mielestäni se on aika vähän. Jos syödään keittoja, tulee kuoritavaraa paljon, kun taas keitettyjä perunoita, niin taidan olla ainoa, joka perunansa kuorii :). Muuten pyritään syömään kaikki mitä tehdään. Kahvinsakkoja en ämpäriin pistä, kerään ne erikseen ja sekoitan suoraan multatehtaaseen. Kananmunan kuoret murskaan kahvipussissa ja nekin päätyvät suoraan multiin.

Muistan lukeneeni jonkun viisaan kertomana, että omavaraisuuteen pyrkijällä ei saisi olla ajoleikkuria, koska se on niin hirvittävä laiskuuden merkki. No sellainen kuitenkin on ja laiskuuttani vielä investoin kerääjäänkin. Kerääjä on kesken kasauksen, mutta tarkoitus on saada sillä nyt lehdet ja viimeisten ruohonleikkausten silput talteen katteeksi kasvimaille. Luultavasti tavaraa tulee ”yli oman tarpeen”, joten sellaistakin kompostikasaa on tarkoitus alkaa ylläpitää. Nurmikko kasvaa kesällä älyttömästi, vaikkei sitä lannoita, ainoa lannoite on se silppu, joten se on se pääpointti tässä kerääjän hankinnassa, että alan ihan tarkoituksella köyhdyttää tuota nurmialuetta ja katetta tarvitaan kesällä kasvimaalle runsaasti. 

Tulipa tästä sekainen mielen purkaus, pitäisi opetella purkautumaan useammin, pysyisi ehkä joku tolkku kirjoituksessa!

#omavaraisuus #kasvimaa #kompostointi #polttopuut

Syksy käy päälle

...vuosi vuodelta vaan aiemmin ja aiemmin... (Juha Lehti)

Toiset rakastaa syksyjä, näkevät sen sellaisena romanttisena juttuna, kun voi poltaa lyhdyissä tulia ja muuta. Itsestäni syksy on ihan ok, jos se on kuiva ja kuulas, mutta nyt ahdistaa tavallista enemmän. Elokuun alusta asti on satanut joka ainoa päivä, kaikki hommat on jumissa. 

Keväällä tavoitteet oli korkealla, seinäremontti oli tarkoitus saada valmiiksi niin, että kesälomasta olisi jäänyt ihan oikeaa lomaakin pidettäväksi, kun ei moneen vuoteen ole ollut vapaata. Tänä vuonna vuorossa oli kaksi seinää, laajennusosassa, eli matalaa pätkää, kaikkia ripoja ei vielä ole saatu paikalleen, ikkuna ja ovi puitteet on kesken, maali puuttuu. Maali puuttuu myös viime vuonna laitetuista seinistä, pohjamaalissa toki ovat kaikki. Viime vuonna tarvitut telineet ovat yhä pystyssä, kun niitä tarvitaan maalauksessa. Ja nyt pitää jossitella, olisiko sittenkin pitänyt keväällä aloittaa maalauksella... 

Kasvimaan laitto jäi niin myöhään, että lopulta pistin vain jotain monivuotisten siemeniä, lisäksi porkkanaa, tilliä ja papuja, sekä joka väliin siemenestä kasvattamiani samettikukkia. Perunoita ja tomatteja on ollut navetan seinän vierustalla ämpäreissä, sellaistakaan en ole ennen kokeillut. Joitain yrttejä ruukuissa ja muutama kurpitsa omenapuiden alla. Samettikukista tuli lopulta niin isoja, ettei tuolla oikeastaan muuta mahtuisi kasvamaankaan.

Kesälomamme on aina samana ajankohtana, heinäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin. Itse pidän aina vähän pidemmän loman, jatkan sitä lomarahapäivillä ja lomautuksilla, koska voin aika pitkälti itse valita niiden ajankohdan, mies ei voi ja tekee jo ties monenettako vuotta lyhyempää työviikkoa. Kulut pysyvät silti yhtäsuurena, lähtipä täältä aamulla töihin yksi tai kaksi. Jo viime talvena koin olevani vielä väsyneempi kuin koskaan ennen, yritin tsempata itseäni jaksamaan, koska suunnitelmat olivat niin selkeät: tänä kesänä meillä on myös loma. Menen ensiviikolla töihin ja oln väsyneempi kuin koskaan. Nuo "ylimääräiset" viikot olen muina vuosina käyttänyt marjojen poimimiseen ja mehustamiseen.Tällä erää näyttää siltä, että marjatkin jää puskiin tai putoaa maahan, sateiden vuoksi en saa niitä sieltä pois. Tähän asti ollaan sentään mehujen ja hillojen suhteen oltu omavaraisia. Mustaherukat on ehtineet jo tippua, supikoirat on syöneet karviaiset. Muutaman litran villivadelmaa olen kuitenkin saanut pakkaseen sillä mielellä, että niitä litran aina lisäisi maijalliseen punaherukoita.

Edit. jo ennen julkaisua. Kirjoitin tätä ruikutustani tänään, sain tekstin valmiiksi ennen puoltapäivää ja piti vielä oikolukea, satuin vilkaisemaan ikkunasta ulos ja siellä oli aamuinen sumusade vaihtunut täyteen auringon paisteeseen, joten pinkaisin ulos. Ensimmäinen maijallinen punaherukoita on noukittu. Ampiaisia oli tuhottomasti, onneksi yksikään ei pistänyt. Ehkä elämä sittenkin voittaa! Marjojen noukkiminen on mulle ollut aina terapiaa, en siedä muita ihmisiä samaan aikaan puskissa, kun kuitenkin haluavat keskustella ja minä  en! Haluan pyörittää ajatuksia ja tyhjentää päätäni. Nyt on hyvä olo! Ehkä saan vielä toisenkin maijallisen noukittua, ennenkuin mies tulee töistä kotiin ja seinähomma alkaa, ellei sitten sade ennen sitä :)

#omavaraisuus #kasvimaa #keräily 

Raparperipiirakka (Maisemakahvilan raparperipiirakka)

Muruseos:

8 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl soodaa
2 tl vaniljasokeria
250 g voisulaa

Pohjataikina:
noin 2/3 muruseoksesta
2 dl piimää
1 kananmuna

Täyte:
1 l raparperipaloja
2 tölkkiä rahkaa (a 250 g)
2 dl sokeria
2 kananmunaa
3 tl vaniljasokeria

Pinnalle:
noin 1/3 muruseoksesta

Sekoita kuivat aineet ja lisää lopuksi voisula. Jaa seos kahteen eri kulhoon. Käytä 2/3 muruseoksesta pohjataikinaan, lisää piimä ja kananmuna. Levitä seos leivinpaperilla peitetylle uunipannulle.

Ripottele päälle noin litra raparperipaloja. Voit käyttää myös omenaa, mustikkaa, puolukkaa, karviaisia tai herukoita.

Sekoita täytteen rahka, sokeri,munat ja vaniljasokeri. Kaada seos piirakan päälle. Ripottele lopuksi muruseosta pinnalle.

175 C 45 minuuttia

Ohje on julkaistu Kotiliedessä ja on alunperin Hämeenkyrön maisemakahvilan emäntä Katariina Pylsyn käsialaa.

Omaa projektia

Taas kerran tuntuu, että olen auttamattoman myöhässä maanmuokkausteni kanssa, mutta olen sopinut itseni kanssa, että kunnostelen mitä kunnostelen ja ensi keväänä kaikki on valmista. Toisaalta maa on vasta nyt siinä kunnossa, että sitä ylipäätään on pystynyt mitenkään muokkaamaan. Muita maita mieskin on lupautunut auttamaan sillä mielellä, että ensi keväänä olisi valmista.

Työn alla mulla on nyt arviolta 1*6 m läntti, jota on vuosittain pyritty pitämään rikkaruohoista vapaana, kasvamassa on yleensä ollut sipulia ja muutama peruna. Rikkaruohot tunkevat sivulta ja kaventavat aluetta joka vuosi.

 

Tämä rakennelmani ei varsinaisesti taida edustaa mitään oikeaoppista, vaan on lainaus vähän kaikesta: harju-, sekä perinteisestä kohopenkistä, ehkä tuo lasketaan myös jonkinasteiseksi kompostiksi. Syvyyttä penkillä olisi saanut olla varmaan enemmänkin, mutta älyttömän sitkas savi tuli vastaan n. 30 - 35 cm syvyydessä, joten en yrittänyt päästä sen syvemmälle. Koska olen tätä kuitenkin ihan yksin tehnyt, olen tyytyväinen, että edes siihen asti olen jaksanut kaivaa. 

Puolilaho puutavara on pääasiassa koivua, kuvassa olevat on sellaisia, jotka ovat itsekseen (tai ehkä myyrien avustuksella) kaatuneet, keräsimme ne kuitenkin jonain vuonna mukaan ja niistä oli tarkoitus tehdä polttopuita. Osa oli kuitenkin valmiiksi melko lahoa ja osasta löytyi jotain toukkia, joita emme siinä hädässä tunnistaneet ja päätimme, että jätetään ne tekemättä polttopuiksi. Jos toukasta muodostuu jotain, mikä närii kaikki polttopuut. Myöhemmin googlettelemalla selvisi, että toukka oli ihan hyviksen alku, mutta puut on silti jääneet ja jääneet lahoamaan.  Nyt niille löytyi se viimeinen leposija ja hyöty.  Lisäksi on paljon sellaisia, joita ei ole millään ilveellä saatu halki, vanha koivu osaa olla yllättävän vänkkyrä. 

Mutta takaisin aiheeseen. Tapanani on hyvin usein, kuten nytkin, kääntyä jutuissani vasemmalle ja vasemmalle ja vielä kerran vasemmalle, niinpä unohdan, mistä oikein puhua piti :) 

Puiden päälle tulee risuja ja kuivaa kontoa mitä perennoista talven jäljiltä oli jäljellä. Jos talossa olisi kunnon viikate, sille olisi nyt käyttöä. Rikkaruohoja voisi niittää ja latoa edellisten päälle, olisi madoilla heti puuhaa. Luultavasti tuohon päälle laitan kuitenkin sen lopun, jo kompostoituneen tavaran. Ja ihan päällimmäiseksi tulee tuo aiemmin pois kaivettu maa. Tai no, sen päälle pitää sitten saada katetta. 

Taimikasvatukset on menneet vähän niin ja näin, nekin. Kävimme tänään ruukilla, jossa oli myynnissä taimia ja väkisinhän sitä omiaan vertasi myytäviin, kurpitsan taimet oli samankokoisia kuin omani, mutta tomaattini kyllä häpeilevät. Luultavasti ostan muutaman tomaatintaimen.

Ja onneksi aika monessa siemenpussissa lukee, että kylvetään avomaalle, maan lämmettyä. Moni on jo kylvönsä tehnyt, mutta aika kylmää tuo maa vielä on ollut ja yöpakkasia vielä viikolla. 

Sattui muuten ihan hassu juttu, kun tuolla työmaallani touhasin, ja pidin huilitaukoa, katselin ympärilleni ja metsänreunasta silmäni tavoittivat ikäänkuin pihlajan, mutta ei sittenkään. Piti oikein mieskin hakea varmistamaan, että näenkö omiani, mutta ei, kyllä siellä kasvaa pieni omenapuu. Ihan outoa, emme ole sitä näiden vuosien aikana ennen nähneet ja se, että onko sen joku istuttanut vai onko se lähtenyt siemenestä on mysteeri. Tällä hetkellä siinä on jopa nuppuja. Sinällään hieno löytö, koska pari vanhempaa omenapuuta pihasta ovat saaneet tuomion. Eivät ole enää muutamaan vuoteen tuottaneet syötävää satoa, niissä lienee joku tauti.

Ja nyt hernekeitolle, joka on nelisen tuntia pöhissyt... 

Päiväsyömiset on jääneet väliin, kun niin odottanut tuota hernaria!

#omavaraisuus #kasvimaa #maanparannus

Kompostointia kaikin keinoin

Kompostoinnin kehutaan olevan hajuton, mauton, nopea ja vaivaton tapa saada uutta multaa.

Aha.

Olen joissain asioissa ihan kätevä, jopa näppärä, mutta tuo kompostointi ei kuulu niihin asioihin.  Meillä on käytössä  Gröna Johanna lämpökompostori, jonka lämpöominaisuutta ei ole hyväksikäytetty. Eli settiin kuuluu irrallinen polyeteenimuovista valmistettu talvivaippa, jota laiskuuttani en ole sille koskaan päälle pukenut. Muutenkin tuo ressukka on saanut olla enemmän ja vähemmän oman onnensa nojassa, eli huonolla hoidolla, oikeastaan jopa hoidotta. Äidillä oli tapana sanoa, ”minkä taakseen jättää, sen edestään löytää” niin tässäkin tapauksessa. Tunnustin viimein itselleni, että jos en itse asiaa hoida, ei sitä hoida kukaan muukaan. Koko kapistus on vaan vähemmän miellyttävä lähestyttävä erityisesti kesäisin, toisinaan kannen avatessa vastassa on kärpäsiä ja niiden toukkia, lisään kuiviketta ja pöyhin, seuraavaksi vastassa onkin muurahaisia. Milloin on liian märkää ja milloin kuivaa. Hajut kertovat, ettei kompostointi ole sujunut oikeaoppisesti.

Kuluneen talven aikana tein itseni kanssa sopimuksen, että hoidan homman kuntoon, ja ihan heti kun mahdollista. Huhtikuun ensimmäisenä viikonloppuna kurkkukipuisena päätin alkaa toimiin. Kevät ei ollut vielä niin pitkällä, että hajut olisivat haitanneet, taisi olla aamusta pakkastakin.

Johannan tilavuus on 300 l, hyvin se on imaissut itseensä kuuden vuoden biojätteet, vieläkin tilaa oli noin 30 cm, ja selkeästi tiesin, että jotenkin se kuitenkin toimi, koska aina talven jäljiltä tapahtui määrässä romahdus. Siitä huolimatta, ei se toiminut niin hyvin kuin kuuluisi ja muistutti tunkiota, jossa on vaan laidat ympärillä.

Suunnitelmani oli tyhjentää koko systeemi alakautta kottikärryyn ja täyttää uudelleen oikeaoppisesti yläkautta risuineen ja kuivikkeineen. Sain kun sainkin tyhjennettyä yhden kottikärrykuorman verran tavaraa, joka yllätyksekseni muistutti melko hyvin maatunutta kompostimultaa. Alun olin kasannut ihan oikeaoppisesti risuja ja multaa ja tulos on nähtävillä, broilerinluut ei ole maatuneet, eikä myöskään kananmunankuoret, joita en ole älynnyt rikkoa pienemmiksi ja yllättäin maatunut ei ole myöskään biojätepussit, onneksi niiden käyttäminen lopetettiin varmaan jo vuoden jälkeen. Sen sijaan risutkin on menneet aika pieniksi. Olin kuitenkin melko tyytyväinen, että selvästi tuo toimii, jos tekee kuten ohjeissa sanotaan. 

  

Homma kuitenkin tyssäsi siihen yhteen kuormaan, yläpuolinen osa on vielä niin jäässä ettei suostu tippumaan alas lapioni ulottuville. Yläkautta sain ilmattua kuitenkin jonkun verran tavaraa löysemmälle, mutta sitä kautta en yltänyt kuitenkaan lapioimaan sitä pois.

Sen ainoan kuormani kiikutin onnellisena kasvimaalle ja sekoittelin pintamultaan, joka jo oli sulannut, tosin vaan vajaan lapionpiston verran. Vähän kävi mielessä, että onko ne viljelijät ihan tosissaan pistämässä varhaisperunansa jo maahan? Kas kun eivät jo syksyllä pistä, olisi keväällä vähemmän kiirusta...

Homma pääsi kuitenkin tuona viikonloppuna hyvään alkuun ja tarkkailin sittemmin tilannetta päivittäin, miten sulaminen eteni. Etenihän se, olen sekoittanut mukaan multaa, kuivia oksia ja pöyhinyt mennen tullen, rikkonut vanhoja kananmunankuoria pienemmäksi. Pariin kertaan törmännyt kärpäsen toukkiin kannessa, pöyhinyt lisää ja lisännyt kuiviketta ja tavannut sen jälkeen muurahaiset ja kastellut. Mutta myös havainnut, että lämmintä  kompostin sisuksissa on, kuumana käydään toisinaan, ihan niinkuin pitäisikin. Siitä huolimatta, että olen kantanut kuiviketta, multaa ja oksia koko kevään, painuu pinta aina vaan alemmas! Uskoakseni voin loputkin tyhjentää vielä kevään aikana peltoon, vaikkapa sitten kurpitsa maaksi.

Koska tuo kompostori on ollut kaaos ja olen lueskellut bokashi-kompostoinnista paljon jo edellistalven aikana. Niin no, samanlaisia ylistäviä mainoslauseita periaatteessa kuin kompostoinnista yleensäkin. Päädyin kuitenkin tilaamaan bokashi-rouhetta kokeillakseni onko se toimivampi systeemi kuin tämä perinteinen kompostointi. Nimenomaan meillä, muillahan onnistuu tuo perinteinenkin :)

Viisi kiloa rouhetta, kuka sitä nyt vähemmällä mitään kokeilee? Olin aloittanut tämän bokashi touhun jo maaliskuun puolella, koska olin päättänyt olla lisämättä Johannaan uutta tavaraa ennenkuin saisin sen kokonaan tyhjennettyä ja ehkä sen paikkakin tulee vaihtumaan.

Aitoihin bokashiämpäreihin en halunnut sotkeentua, enkä hanoihin, hifistelyt pois harrasteista ja edetään niin halvalla kuin suinkin. Kaksi normaaliämpäriä ja kansi, mies porasi toisen ämpärin pohjaaan reijät, tämä porattu ämpäri laitetaan ehjään ämpäriin ja päälle kansi. Näitä on kaksi sarjaa, riittää hyvin medän tahdilla.

EN perehdytä tässä varsinaisiin saloihin bokashiin liittyen, siitä saa yllinkyllin tietoa netistä, hommassa käytetään niin hienoja sanoja, etten osaa niitä edes lausua, saati ymmärrä kaikkien tarkoitusta.

Sisemmän ämpärin pohjalle taittelin sanomalehden sivun ja ripottelin sille vähän rouhetta. Ideana on, että jätteen pitää olla ilmatiiviissä, litra biojätettä ja päälle ripotellaan ruokalusikallinen rouhetta.  Sanovat, että ämpäri täyttyy viikossa, ehkä meillä sitten loppujen lopuksi tulee vähän biojätettä, koska ämpärin täyttyminen vei reilun kaksi viikkoa. Olen pitänyt melko kuivina jätteitäkin ja ajattelin, ettei nk. bokashi-mehua edes synny, mutta eräänä päivänä kotiin palatessa ihmettelin kirpeää tuoksua ja mehustahan se tuli. Tuoksu on sen verran kirpakka, ettei voi unohtaa tyhjentää sen havaittuaan.  Tämän mehun pitäisi pitäisi olla loistavaa lannoitetta, toistaiseksi olen sen vaan kaadellut ulos mihin sattuu. Ehkä jossain kohden teen täsmäiskuja, nähdäkseni vaikuttaako se mitään.

 Boka-pissaa:

 

Tällä hetkellä, juuri kolmannen ämpärin täytyttyä, olen tyytyväinen tuohon bokashiin. Ämpäri kestää meillä täyttyä tämän kokemuksen perusteella 2 - 3 viikkoa. Eli ei sitä niin hirveästi kerry, joillakin kun ämpäri täyttyy jo viikossa. Hajua ei todellakaan tule, jos mehut muistaa tyhjentää pois. Toisinaan olen kyllä huomannut vääränlaista, eli vihreää hometta muodostuneen, ehken ole tiivistänyt riittävästi? Toisaalta syy voi olla myös kahviporoissa, joita tulee paljon ja joita olen tuonne myös tunkenut vaikka aiemmin olen vienyt ne suoraan kukkamaille. Tuntuu vaan, ettei ämpäri täyty koskaan, jos ei niitä aina välillä lisäile mukaan. 

Ehkä tämäkin polku kuljetaan erehtymisen kautta, mutta hälläväliä. Ainakaan tämä ei haise!

 Kuvassa vääräoppinen, eli ei tiivistetty ämpärillinen biojätettä.

 

 Kun ämpäri on tiiviisti täynnä, sitä pidetään sisällä lämpimässä kaksi viikkoa ja tyhjennellään pissiä välillä. Sitten se sekoitetaan multaan ja edelleen pidetään lämpimässä kaksi viikkoa, enää ei tiiviisti vaan sen pitää olla ilmavaa. Näitä niinkutsuttuja multatehtaita ihmiset säilövät saunassa lauteiden alla, sängyn alla, parvekkeella. Toiset kippaavat kasvilavaan ja toiset hautaavat maahan. Osalla on ilmennyt näistä johtuen myyrä, rotta, supi ja kettu ongelmia. Kannattaa siis käyttää järkeä miten homman hoitaa. Siinä vaiheessa kun jäte sekoitetaan multaan, se ei ole vielä muuttunut ulkoisesti miksikään, kaikki on tunnistettavissa, mutta kuivempaa se on, tietysti koska ne mehut on valuneet pois...

Koska täällä meilläpäin pyörii jo myyriä, supia ja kettuja, en niitä halua ruokkia, enkä varsinkaan halua nurkkiini rottia, pelaan varman päälle. Multatehtaani on ulkona, koska sisällä en halua niitä pitää ja ulkona on jo lämmintä, mutta tarkoin niin, ettei niihin pääse käsiksi kuin ihmiset, kannellisissa astioissa. Luultavasti kesäajan pärjäämme niin ja sitten siirrän tehtailun Johannaan, johon hyvinkin pitäisi talvisen määrän mahtua. Tosin ehkä silloin joudun käyttämään alussa jotain lauteiden alusta, saa nähdä.

Mitä vielä haluaisin oppia?

Luulisi olevan helppo luetella 10 taitoa, jotka halua oppia, voidakseen olla omanlaisensa omavaraistelija, vaan eipäs ole. Jotkut taidot tuntuu olevan keskenään niin sidoksissa, että ne on mainittava listassa jotenkin J.  Toisaalta tämän tasoinen lista voi jonkun toisen silmissä näyttää ihan hölmöltä ja lukija saattaa miettiä, että listasta puuttuu jotain oleellista, mutta mistäpä se lukija tietää, mitä taitoja kirjoittajalla on jo olemassa.

1. Parempi fyysinen kunto – tämähän ei ole taito, mutta se vaaditaan monen muun taidon saavuttamiseksi, siksi listaan sen tähän ihan ensimmäiseksi.

2. Kanan/kanin/metsälinnun/jäniksen, kaikenlaisen pienriistan asianmukainen lopetus ja paloittelu. Pitää sisällään lihojen, luiden ja turkin/nahan jalostuksen ja hyötykäytön.

3. Sienien tunnistaminen. Korvasienen ja kanttarellin tunnistaisin, vaan niitä ei näillä main kasva. Kärpässienenkin tunnistan, mutta kuulemma sitä ei suositella suurissa määrin syötäväksi.

4. Hapattaminen, suolaaminen, kuivaaminen ja savustaminen säilöntänä.

5. Villan/pellavan/nokkosen käsittely langaksi asti

6. Mittojen otto ja niiden mukaan leikkaus/ompelu. Kaavojen mukaan homma on helppoa, mutta jos ei ole kaavoja, niin juttu on toinen. Tähän sisältyy myös tollukkaat.

7. Kangaspuiden kasaaminen ja loimien laittaminen ja mitä ikinä siihen nyt kuuluukaan.

8. Traktorin,  moottorisahan,  raivaussahan ja jyrsimen sujuvampi hallinta. Ajelen traktorilla ihan sujuvasti eespäin ja taaspäin, perässäkin saa olla vehkeitä, mutta kun pitäisi touhuta nostolaitteitten kanssa, olenkin jo ihan Ö. Moottorisaha ja raivaussaha on tuttuja vempeleitä nekin, mutta molempiin tarvitsen jonkun, joka vetää ne käyntiin. Jyrsintä en ole koskaan itse kokeillut, mutta senkin hallinta olisi erinomainen taito, voisin kääntää plänttini, milloin se minulle sopii ja on tarpeen. 

9. Leivinuunin parempi tuntemus. Leivinuuni on meillä lämmityslaite, jolla kyllä pataruoat ja lihat kypsyy, mutta leivontaan en sitä ole käyttänyt, siihen ei tuntemus riitä. Lämpömittaria uunissa ei ole, mutta sitä ei kuulemma entisaikaankaan emännät tarvineet, vaan käsikopelolla selvitettiin sopiva lämpötila. Lihan kanssa kyllä kopeloin, onko lämpötila sopiva, mutta leipomiseen en niinkään ole harjaantunut.

10. Jätän tämän avoimeksi.

Joku nyt varmasti huokailee, että mitä omavaraistelua se on jos käytetään traktoria, ja muita polttoaineita vaativia masinoita. Se on sitä omannäköistä, olkoon sitten vaikka omaVARASTELUa.  

Viimeiseksi olisi ehkä voinut listata paremmat ihmissuhdetaidot – olennainen seikka pitää tukiverkosto kasassa ja kartuttaa sitä. Hyvin mielelläni erakoidun.

Muiden mietteitä samasta aiheesta löydät linkeistä:
Hunajapupu
Vesa-Pekka
Anne-Mari
Korkeala
Tsajut
Kalastaja kuivalla maalla

Pesupähkinät

Vaikka pystyn tekemään nopeitakin päätöksiä, monet sellaiset asiat,  jotka vaativat edes vähäistä vaivannäköä, saavat meikäläisen melko harkitsevaksi. Yleensä silloin on kyse jostain uutuudesta, josta ei välttämättää ole vielä saatavilla muuta kuin markkinamiehen vakuuttava puhe. Ja kuten usein, ihan lähikaupan hyllyltä ei uutuutta löydy. Mielelläni lueskelen ihan normaali ihmisten käyttökokemuksia ja vielä parempi, jos niitä kokemuksia ja näyttöä erinomaisuudesta löytyy ihan tuttavapiiristä. Jostain syystä pesupähkinöistä ei ole kukaan tuttu puhunut koskaan sanallakaan, kaikki kokemukset on luettu netistä. Toisekseen, pesuähkinöitä on ollut markkinoilla jo vuosia, mutta ei edelleenkään lähimarketin hyllyssä. Netistä tilasin siis.

Pesupähkinöissä kiehtoo ajatus siitä, ettei roskaa synny kovinkaan paljon ja oikeastaan erittäin vähän, jos pesukertojen määrään on luottaminen. Siirryn näiden testaamiseen varmasti pikkuhiljaa aluksi kirjopyykin osalta. Valkoisen on kiva olla valkoinen ja mustalle löytyy ammatillisia vaatimuksia.

kuva Pixapay

Tulevaisuudessa pesuaineissa on hyvä pyrkiä omavaraisuuteen, viime vuonna hain rohtosuopayrttiä kukkapenkkiini, mutta näyttää siltä, että se ei lähtenyt sittenkään kasvuun. Ehkei se vielä ollut juurtunut kunnolla, kun hirmupakkaset iskivät ilman lumen tuomaa suojaa. Mutta saan uusia taimia kyllä tänävuonna. Myös hevoskastanja kiinnostaa, mutta senkin sanotaan olevan nuorempana talvenarka, joten arpapeliä sen menestyminen on. 

Edit. Muokkaankin hetikohta kun vaivauduin avaamaan paketin. Kirjoitin tuon edeltävän heti postista hakemisen jälkeen. Tuostahan ei jää mitään roskaa, koska pussin sanotaan olevan biohajoava. Tosin mitään hyvää sanottavaa varsinaisista biopusseista ei ole, joten toivottavasti tuo ihan omaa lukuaan :)