3.10.2022

Lokakuun ensimmäinen maanantai

Lokakuun alku, sen ensimmäinen maanantai ja yhteiskirjoituksen aika. Tuttuun tapaan luotseina Korkealan isäntä ja Tsajut blogin Satu, linkit muiden kirjoituksiin löydät kirjoituksen lopusta. 

Vaikka syyskuun alussa oli heti muheva pakkanen, joka herkemmät kasvit nuupautti, on sen jälkeen ollut kohtuu lämmintä, sadettakaan ei ole tullut mitään mahdottomia määriä, muutama pikku pakkanen on ollut, mutta loppujen lopuksi sellaista mukavaa ilmaa. Siltaprojektimme on edelleen kesken, meistä riippumattomista syístä, mutta polttopuut on saatu sirkelöityä ja pinottua varastoihin, tosin onhan lämmitystäkin jo aloitettu. Puita oli ihan mukavasti vanhastaan jäljellä ja nyt niitä on ennätysmäärä varastoituna. Siitäkin on kyllä ollut puhetta, että vielä enemmän täytyisi vuosittain tehdä, jos sattuu joskus sellainen vuosi eteen, että ei olla työkunnossa kumpikaan, tai toinen. 

Siksikin olen suht lämpimistä ilmoista ollut hyvillä mielin, että ei ole niin hirveää kiirettä tarvinnut sadonkorjuun kanssa pitää, kun tuota tekemistä muutenkin aina tuntuu riittävän. Perunat on korjattu kellariin, mielestäni kovin pieneksi sato jäi, mutta tyhjää parempi, pitää olla kiitollinen Äiti Maalle kaikesta mitä tarjotaan. Parina päivänä töiden jälkeen niitä kaivoin ja oli mukava ilma, saivat kuivahtaa rauhassa ennen sisälle vientiä. Luvattoman paljon oli vihertyneitä pottuja, katetta on ollut ihan liian vähän, osan ehdin jo laittaa kompostiin ennen kuin isäntä tuli neuvomaan, että kai ne nyt siemeneksi kelpaa ensi vuonna – olinpa tosi tyhmä, kun tuollaisen olin unohtanut, loput vihertävät sitten keräsinkin erikseen talteen siemenperunoiksi.

Porkkanat ja punajuuret on vielä nostamatta, ne saavat yhä odotella ilmojen kylmentymistä. Lisäksi yksi yksi satsi sipulia on maassa, sellainen, jonka istutin paljon myöhemmin kuin muut. Vaan ne penkit, joissa oli perunat, olen saanut käytyä läpi niin, että ovat valmiina talvea varten, vähäiset rikat on nypitty ja maa peitelty paksulla katekerroksella, siellä on hyvä matojen myllertää. Ensi keväänä niihin päätyy kasvamaan muuta kuin perunaa. Sääennusteet lupaa sadetta, ja torstaina sade sitten alkoikin pieninä kuuroina monta kertaa päivässä. Harmilloista, sillä en ehtinyt kerätä puiden lehtiä korjuun, olin nimittäin ajatellut säilöä porkkanat niihin. Oletko sinä säilönyt satoa koskaan lehtiin? 

Tässä lokakuun aikana on tarkoitus kuitenkin viettää meilläkin jonkinlaista sadonkorjuujuhlaa. Kekri on vanha pakanallinen syysjuhla, jota muinoin vietettiin, kun syystyöt oli tehty.  Ajankohta sen mukaan, kun työt on saatu päätökseen syyskuun loppupuolen ja marraskuun alkupuolen välillä, miten kenelläkin alkoi olla valmista talven edellä. Aikoinaan myös vuoden katsottiin vaníhtuvan kekristä, ja alkoi talven aika. Kekrinä ennustettiin myös tulevaa vuotta tinasta, kuten nykyäänkin.   Voisi sanoa, että kekrinä ei oltu köyhiä, eikä kipeitä, silloin syötiin ja syötävää tarjottiin myös muille, niin kuolleille esi-isille, kuin tontuille ja haltijoillekin. Juotiinkin, mutta kohtuudella, saunottiin, leikittiin, laulettiin ja tanssittiin. Kaksitoista päivää otettiin kevyemmin ja nautittiin koko vuoden työn tuloksista.

Valitettavasti ainakaan meillä ei ole varaa juhlia kahtatoista päivää, niin hienoa kuin se olisikin. Jotain tarjottavan lisukettakin joutuu varmasti hakemaan kaupasta, mutta koitetaan pitää ostettavat minimissä.

Viime vuonna juhlistimme sadonkorjuun loppua lokakuun viimeinen päivä, ihan kaksin. Samalla paneuduttiin viikinkiaikaiseen ruokailuun ja historian elävöitykseen. Joskus on mukava kokeilla jotain erilaista ja molemmat oltiin tyytyväisiä vähän erilaiseen kattaukseen, jonka valmisteluun molemmat innolla osallistuivat.  Vaikkei viikinkiajalla vielä ollut haarukoita, eikä perunastakaan tiedetty - oli meillä pöydässä kuitenkin perunaa ja haarukatkin otettiin lopulta avuksi, kun ei pelkällä puukolla pärjätty, eikä jotenkin osattu sormin syödä - sellaista sormiruokaahan tämä tavallaan kyllä olisi. 





(Puiset astiat on isäni ja isoisäni valmistamia, keraamisten tuoppien esikuvana on ollut Euran Luistarin haudasta 359 löydetty astia, hauta sijoittuu viikinkiajan loppuun n. vuosiin 1000-1070.)


Tänä vuonna taidetaan mennä melko samalla kaavalla, tosi tämä vuosi on ollut melko onnistunut sen suhteen, että luonnosta kerätyillä ja oman maan sadolla päästään tosi pitkälle täyttämään pöytää. Lämmin uunirosolli hunajalla ryyditettynä kuulostaa tosi herkulliselta ja sitä tullaan tulevana talvena syömään varmasti muutenkin useasti. Lihapuoli on "aina sitä samaa", naapurikylän ylämaankarjaa ja lähellä kasvanutta riistaa. 


Tällä kertaa yritetään saada myös lapsenlapsia mukaan, tämä kuitenkin poikkeaa heidän halloweenistään melkotavalla. 


Muiden yhteisbloggaajien kirjoituksiin pääset linkeistä: 

Kasvuvyöhyke 4
Korkeala 
Puutarhahetki 
Kasvuvyöhyke 5
Korpikuusen tila 
Kasvuvyöhyke 7
Korpitalo 


3 kommenttia:

  1. Onpa hieno juttu tuo Viikinki teema👍 ja rosollin ystävänä pitää hakea esiin tuo lämmin rosolli!

    VastaaPoista
  2. Ihanan näköinen kekrijuhla ja upea juttu luoda näitä uusvanhoja perinteitä jälkipolvillekin! Pitäisi itsekin kunnostautua kekrin juhlimisessa ja keksiä siihen omia perinteitä.

    VastaaPoista
  3. Kyllä tekisikin nykyimmeiselle hyvää 12 päivän syömingit ja juomingit. Kyllä kaikilla pitäisi olla tuollainen kekriloma!

    VastaaPoista

Kiitos palautteestasi!