Kohti

Jokin tässä blogin pidossa vaan tökkii. Olen pohtinut monesti ja pitkään, että ehkä ajatus omavaraisuudesta rajoittaa liiaksi kirjoittamista. Sitä on ikään kuin kädet sidottu kirjoittamaan vain ja ainoastaan siitä, mikä liittyy omavaraisuuteen.

Siksi päädyin vaihtamaan blogin nimen, toivottavasti se kääntää myös ajatukset ja jättää riittävästi tulkinnanvaraa.  Kohti laadukkaampaa elämää.

Tokihan lisääntyvä valo tuo mieleen monenmoista kasvattelun saralta, yhtään siementä en ole vielä pistänyt multiin.  Suunnitellut vaan kasvimaa talkoita, sopinut itseni kanssa, ettei kaikkea tarvitse tehdä käsin. Mies saa kääntää maan jyrsijällä. Työtä sekin vaatii, pitää koettaa saada pois rikkakasvien juuret mahdollisimman hyvin. Ehkä silti pitää käännetty maa kesannolla, katettuna ja mahdollisimman rikkaruohovapaana, työstää silti alati, koettaa saada humusta mukaan, sitä ei ole, pelkkää savea ja vähän vielä kovempaa savea vaan.

Olen saanut jotain uutta innostusta kasvatukseen, kun toinen poikamme perheineen muutti lähistölle. Vielä emme tiedä mitä heidän pihastaan keväällä paljastuu, se on koko ajan olut lumen peitossa, marjapuskia ainakin näyttää olevan ja luultavasti siellä on jonkinlainen kasvimaakin olemassa.  Välimatkamme lyheni niin, että ainakin pääni sisällä aloita keväällä pyöräilyn, välimatkamme on pyöräillen alle puolen tunnin luokkaa.  Vaikka nyt on ollut koviakin pakkasia, on ollut hieno huomata, miten nämä entiset rivi- ja kerrostaloasujat nauttivat omasta pihasta, lapset ulkoilevat paljon enemmän kuin ennen ja pääsevät myös havainnoimaan villiä luontoa: kettujen, kauriiden, fasaaneiden ja monien muiden eläinten muodossa.

Ja mitä tulee kasvatukseen, hiirenkorvia on jo naposteltu: