Toinen kuudetta, vuonna 2024
Tämä on osa #suuntanaomavaraisuus postauksia, joita luotsaavat Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (korkeala.fi). Tämä on vuoden 2024 kuudes yhteispostaus. Kirjoituksen lopusta löydät linkit muihin kirjoituksiin.
Toukokuu mennä hurahti helteen merkeissä, taisin viimeksi mainita, että "tänä vuonna on tarkoitus tehdä kaikki ajoissa" - mutta on ja ei. Maa ehti kuivua melkoiseksi savipaakuksi, ennen kylvöjä. Sitten odottelin, että vesijohto saadaan kaivosta vedettyä, siinä oli jotain säätöä, kunnes viimein sain letkut.
Keltasipulit on istutettu istukkaista, ensimmäistä kertaa kokeilen nyt katteena hamppua ja kun nuo varret törähtivät näkyviin laitoin vielä ruohosilppua juurille.
Porkkanat ja lantut on kylvetty siemenistä, luullakseni lanttua ei minulla ole ennen ollut - mutten ole aivan varma. Muovihuoneeseen sain pujoteltua muovin, joten samettiruusut siirtyi sinne isommissa purkeissa, en tiedä ehtiikö ne kukkia koskaan, mutta on ainakin yritetty ja on niihin jo muutama nuppu ilmestynyt, pitäisi heidät vaan istuttaa lopullisille paikoilleen. Pari ostettua amppelitomaattia odottaa istutusta isompiin astioihin.
Kurkut on valmiista taimista ja kesäkurpitsat, joiden taimet sain miniältä, niille olen kyhännyt jonkinlaista lavarakennelmaa muille turhasta puuvärkistä, jota meille siunaantui. Sen verran ovat rakennelmat vielä kesken, että taustalle on tarkoitus rakentaa kiipeilytelineet - on siis vahva usko, että kasvavat hyvin ja tuottavat satoa.
Siitä päästäänkin kätevästi liippaamaan vähän kuukauden aihetta, nimittäin Vasara ja nauloja. Isommista projekteista en jaksa edes puhua enää, sen verran meidän luvallinen rakennuspuuhamme on kestänyt, että pelkkä ajatus sen keskeneräisyydestä nostaa verenpaineet ja ahdistusta. Tosin monenlaista ollaan tehtykin: ulkovuorilaudotuksen uusiminen asuintaloon maalauksineen, sisähommina levytystä, kittausta, tapiseerausta ja maalausta, semmosia perusjuttuja. Talkoilemassa olen ollut yhden talon salaojituksessa ja kun homman pääsi valitsemaan, olin hiekan kärrärinä, toisessa paikassa talkoiltiin talon maalaus ja vanhan maalin raapiminen pois kesähelteellä oli aivan hirveää hommaa, kyllä sitä uuta pintaa vetää koska vaan.
Pidän pienistä jutuista, linnunpöntöistä, kukkalaatikoista ja kasvulavoista, koska niistä tulee jotain valmista näkyvää. Materiaali on aina parempaa, jos se on jonkun hylkäämää tai jo ainakin kerran käytetty jossain tarkoituksessa, niinpä olin tavattoman ilahtunut, kun meille saapui vähän puutavaraa, joka oli ollut hyllyinä ja muina rakennelmina, oli valmiiksi purettu ja naulatkin poistettu. Käytössä oli paljon samanmittaisia valmiita pätkiä, jotka sitten määräsivät kasvulavojeni koot, siinä ei sen kummempia suunnitelmia tarvittu. Ovat melko pieniä, mutta tarkoitukseensa sopivia. Haasteitakin oli, tottakai. Kolme ensimmäistä lavaa tuli yhdestä värkistä ja kaksi eri värkistä, tein samalla tapaa, kunnes huomasin, että jälkimmäiset ovat vahvempaa tavaraa, eikä ruuvit ole riittävän pitkiä. Lämpötila +28 ja hikivesi valui silmiin, joten hermothan siinä meni, vaihdoin nauloihin, riittävän pitkiin :D. Jatkossa taidan pitäytyä nauloissa, joita aiemmin olenkin kaikessa koppuloinnissani suosinut, nyt tuli vaan joku mielenhäiriö, kun mies aina sanoo, että ruuvit on paljon kätevämpiä.
Saadussa puutavarassa on myös vahvempaa ja pidempää tavaraa, niillä saadaan varmaan korjattua suulin ajosillat - alkavat olla vaarallisia, tai eivät ala, vaan ovat. Ja puutavara on tosiaan saatua, lankomies toi meille kaikenlaista tavaraa säilöön periaatteella kaikkea saa käyttää ja hyödyntää, hän tuskin enää itse niitä tarvitsee tai löytää omaa paikka, jossa niitä säilöä.
Tänään, kirjoittaessani tätä lauantaina 1.6. meillä on satanut vettä. Ei paljoa, mutta satanut kuitenkin, ehkä lähipäivinä saan viimeisetkin siemenet maahan, kun maassa on nyt hiven kosteutta.
Linkit muiden kirjoituksiin:
KESÄKUU
