13.12.2015

Joulusilli

2 silliä
1 punasipuli
1 porkkana
1 dl sokeria
1 dl etikkaa
1 dl vettä
10 mauste/mustapippuria
1 tl sinapinsiemeniä
1 laakerinlehti

(ja nämähän on vain osviittana, voit käyttää mitä vaan: valko-, rosepippuria, paprikaa, neilikkaa, perus sipulia, ruohosipulia, tilliä)

Liota sillejä pari tuntia kylmässä vedessä liian suolan poistamiseksi (tai käytä matjessilliä :)) jonka suola on valmiiksi sopiva. Kiehauta vesi ja sokeri, anna jäähtyä kunnolla. Lisää liemeen etikka. Pienistä sipuli ja porkkana, lado purkkiin kerroksittain porkkana, sipuli, silli, porkkana, sipuli, silli, päällimmäiseksi kuitenkin sipuli tai porkkana. Ai niin ja pippurit, sinapinsiemenet ja laakerin lehti johonkin sinne tänne, (tai sitten päälle, kun luet ohjeen uudelleen, että voi pentele, ne unohtu). Sitten lisätään liemi ja maltillista pyörittelyä, että liemi varmaan on joka välissä. Anna tekeentyä kylmässä pari päivää ja syö pois!


(Kuva on otettu ennen liemen lisäämistä)

28.9.2015

Sämpylät

0,5 l vettä
1 pss kuivahiivaa
5 dl kaura tai 4 viljan hiutaleita
0,5 tl suolaa
0,5 dl siirappia
n. 7 dl vehnäjauhoja
50 g sulaa tai pehmeää voita

Lämmitä neste reilusti kädenlämpöiseksi, lisää kaurahiutaleet, kuivahiiva, siirappi, voi  ja suola. Jätä seos lämpimään paikkaan n. puoleksi tunniksi. Kun seos kuplii, lisää jauhot ja alusta taikina. Leivo sämpylöiksi ja kohota lämpöisessä paikassa. 225 C n. 12 min.


Veden voi vaihtaa maitoon tai piimään. Hiutaleista osan voi korvata leseillä, siemenillä, porkkanaraasteella, perunamuussilla, nokkosilla tai vaikka rusinoilla tai melkein mitä vaan :)

28.8.2015

Kanerva

Kanerva on ikivihreä varpukasvi, joka kukkii loppukesästä vaaleanpunaisina mattoina houkutellen ympärilleen kimalaisia.
Kanervan vaaleanpunaiset kukat kerätään loppukesällä, ne sopivat yrttijuomiin.


25.8.2015

Vuorenkilpi




Monivuotinen luonnonperenna, vanha puutarhakasvi
Korkeus: 30 – 40 cm
Kukinta: touko – kesäkuu

Kasvualusta: Puolikuiva-tuore, kostea-puolikuiva, ravinteikas, aurinko-varjo, kalkinsuosija.

Kalliot, kivikkoryhmät, kangasmaat, pensaiden alustat, ikivihreä, tuoksuva maanpeittokasvi. Siemen tarvitsee valoa itääkseen, joten sitä ei saa peittää. Vuorenkilpiä voi myös lisätä juurakkoa jakamalla. Erinomainen maanpeittokasvi joka pärjää lähes minkälaisessa maassa tahansa, kunhan kasvupaikka ei ole liian kuiva. Viihtyy kuitenkin parhaiten kevyessä, kosteutta pidättävässä maassa. Yöperhoset pitävät vuorenkilven kukista.




24.8.2015

Puolukka

Puolukka on pysty, 5–30 cm korkea, monivuotinen varpukasvi. Varret ovat puutuneita ja karvaisia. Vahapintaiset lehdet talvehtivat. Ne ovat muodoltaan suippoja ja väriltään päältä vihreitä ja alta vaaleanvihreitä. Puolukka kukkii kesä-heinäkuussa. 5–8 mm pitkä, ruukkumainen teriö on väriltään valkoinen tai punertava. Kukinnot sijaitsevat varren latvassa tiheässä tertussa. Marja on pallomainen, väriltään punainen, mehukas ja hapahko.

Puolukka tuottaa luonnonmarjoista suurimman sadon. Puolukka marjoo parhaiten alueilla, joissa puiden latvukset eivät varjosta kasvustoa. Satoisimmat puolukkakasvustot ovatkin usein päätehakkuun jälkeisillä aukeilla tai siemenpuuston alla. 

Puolukan lehdet kerätään syksyllä tai keväällä ja esikuivataan huoneenlämmössä. Lehtiä ja marjoja voi kuivata teen kaltaiseksi juoma-ainekseksi. Puolukan lehdissä on arbutiinia, ja niitä suositellaan vain tilapäiseen käyttöön.

Puolukan marjat säilyvät omassa nesteessään, ilman sokeria tai pakastamista. 


21.8.2015

Punaherukka

Punaherukan marjat eivät vedä vertoja mustaherukan C-vitamiinipitoisuudelle, mutta lehdet ovat sitäkin vitamiinipitoisempia. Lehtiä kannattaakin käyttää kuivattuna ja varsinkin tuoreena teesekoituksissa. Niitä voi myös silputa aivan pieneksi salaateihin. Marjat sisältävät runsaasti erilaisia hedelmähappoja. Ne sopivat hyvin mehu-, hillo-, hyytelö- ja pakastemarjaksi. Hyytelöä ja hilloa varten marjat täytyy poimia kovina heinäkuussa.

Kasville annetaan ennen istutusta orgaanista lannoitetta. Herukka aloittaa kasvunsa keväällä. Istutus syksyllä maan eteläosissa. Kastellaan poutakausista lähtien aina marjojen kypsymiseen asti. Herukka kukkii varhain, joten se on herkkä yöpakkasille.
Punaherukan marjat edistävät ruuansulatusta ja lisäävät virtsaneritystä.

Punaherukka kaipaa runsaasti vettä kukinta- ja raakilevaiheessa



20.8.2015

Lillukka

Lillukan varsi on pysty, 10–35 cm korkea, karhea ja harvakseltaan hienopiikkinen. Tyveltä lähtee monimetrisiä rönsyjä, jossa on kukattomia juurehtivia ruusukkeita. Lehdet ovat kolmisormisia ja lehdykät toistamiseen teräväsahaisia. Kukinto on 3–15 -kukkainen viuhko ja terälehdet ovat valkoiset. Lillukan kukinta-aikaa on kesäkuu. Hedelmä on kirkkaanpunainen ja raikkaan hapahko, 1–5-osainen kerrannaisluumarja. Pohjois-Suomessa tavataan kantalajiensa seurassa tai usein aivan itsenäisinä kasvustoina mesimarjan ja lillukan risteymää, mesilillukkaa, joka on kuitenkin tavallisesti hedelmätön.


Lillukasta käytetään lehtiä ja joskus myös marjoja. Lehdet kerätään alkukesällä ennen kukintaa, mutta rönsyistä saa satoa myöhemminkin. Lillukanmarjojen paras poiminta-aika kestää heinäkuun loppupuolelta syyskuuhun.

Käyttö: 
Lillukan lehtiä voidaan käyttää yrttijuomissa. Varsinkin hiostetut lehdet ovat mitä parhainta teeainesta. Marjat sopii käytettäväksi muiden marjojen joukossa ja marjoja voidaan säilöä pakastettuna, keitettynä hyytelönä tai hillona. Kivet eli siemenet kannattaa siivilöidä pois. Marjasato on tosin vähäinen.



19.8.2015

Vadelma

Vadelmasta voidaan käyttää lehdet ja marjat. Ensimmäisen vuoden versoista lehtiä voi kerätä elokuulle asti, toisen vuoden versoista ennen kukintaa. Lehdet voidaan kuivata sellaisinaan, tai hiostaa ennen kuivatusta.

Vadelmat ovat hyviä tuoreeltaan käytettynä, sekä mehuina ja hilloina. Niistä valmistetaan myös siirappia, viinejä, liköörejä ja viinietikkaa.  Lehdistä voi tehdä yrttijuomaa ja niitä voi kerätä jo nuppuisina keväällä salaattien sekaan. Yrttijuomaksi lehtiä käytetään joko tuoreena, kuivattuna tai hiostettuna.


Vadelman marjat vaikuttavat pehmentävästi kovaan vatsaan. Marjoista on tehty myös siirappia kuumerohdoksi. Kuivatuista marjoista tehtyä yrttijuomaa käytetään hiostavana rohtona vilustumissairauksissa. 


18.8.2015

Mustaherukkahyytelö


1 kg mustaherukoita
1 l vettä
2 kg sokeria


Keitä vettä ja marjoja 15 minuuttia. Lisää sokeri. Ota kattila liedeltä ja sekoita, kunnes sokeri liukenee. Tölkitä kuumana.

Mustaherukka

Mustaherukka on 1-1,5 m korkea pensas. Terttumainen kukinto on vihertävä, vaatimaton ja nuokkuva. Lehdet ovat pitkäruotisia. Lapa on kourasuoninen, 3–5-liuskainen, herttatyvinen, hammaslaitainen, päältä kalju, alta karvainen ja keltanystyinen. Lehtien alapinnalla olevista nystyistä aiheutuu lajille tyypillinen ominaistuoksu.


Mustaherukan varma tunnistuskeino on tuoksu, pensaan kaikki osat tuoksuvat.


Sato: 
Mustaherukasta voi kerätä lehtiä ja marjoja. Lehdet kerätään kesä -heinäkuussa yksitellen ilman lehtiruotia. Lehtiä ei tule kerätä suuria määriä samasta pensaasta, sillä keruu voi heikentää pensaan marjomista. Mustat marjat kypsyvät elokuussa.

Käyttö: 
Lehdet sopivat yrttijuomaan, simaan, booleihin ja kurkkusäilykkeisiin. Marjat voidaan mehustaa, hillota tai kuivata. Kuivatut marjat voidaan käyttää leivontaan rusinoiden ja viikunoiden tapaan.



17.8.2015

Mustikkasoppa

7 dl vettä
4 dl mustikoita
½ dl sokeria
2 rkl perunajauhoja
1 dl vettä

Mittaa kattilaan vesi, mustikat ja sokeri. Keitä noin 10 minuuttia ja nosta kattila liedeltä.

Sekoita perunajauhot veteen. Lisää suurus liemeen yhtäjaksoisesti kaataen ja samalla puuhaarukalla sekoittaen. Kiehauta keitto ja pane se jäähtymään kulhoon. Ripottele pinnalle vähän sokeria.

Mustikka (Vaccinium myrtillus)

Mustikka on monivuotinen, pysty, 10-30 cm korkea varpu, jonka varret ovat särmikkäitä ja vihreitä. Lehdet ovat soikeita, suippoja, sahalaitaisia ja varisevat talveksi saaden ensin syksyllä kauniin ruskavärin. Mustikka kukkii touko-heinäkuussa. Vaaleanpunaiset kukat ovat kellomaisia ja sijaitsevat yksittäin lehtihangoissa. Päältä ja sisältä tummansininen marja on pallomainen ja vahapeitteinen. Marjat voivat olla myös mustia ja kiiltäviä. Mustilta mustikoilta puuttuu pintaa peittävä ohut vahakerros ja kansankielessä niitä on nimitetty tervamustikoiksi.

Sato: 
Lehdet kerätään keskikesällä riipimällä sellaisilta kasvupaikoilta, missä marjonta on vähäistä. Mustikan marjojen paras poiminta-aika on heinäkuun lopusta alkaen.  Sato on runsaimmillaan noin kahden viikon ajan marjojen tummansiniseksi muuttumisen jälkeen.  Vuoden 2015 mustikkasato tosin todisti, että siellä missä marjominen on normaalisti vähäistä, on se silti mahdollista isoissakin määrin, kunhan vuosi on suotuisa.

Käyttö: 
Marjat mehuihin, keittoihin ja hilloksi. Sekä lehdet että marjat sopivat kuivattuna teenkaltaiseksi yrttijuomaksi. Mustikan lehtiä voi käyttää tuoreena salaatteihin, mutta ne eivät sovellu pitkäaikaiseen käyttöön tai munuaistautia sairastaville. Marjat (myös kuivatut marjat) tunnetaan perinteisenä lapsillekin sopivana ripulilääkkeenä, erityisesti soppana se maistuu myös kipeälle. 



12.6.2015

Hiusten pesu ja hoito

Shampoo
1 kananmunankeltuainen
Levitä kostutettuihin hiuksiin ja hiero hyvin, huuhtele normaaliin tapaan.






Nokkoshuuhde hiuksille

1dl tuoretta nokkosta (tai 1 rkl kuivattua)
2 dl kiehuvaa vettä

Hauduta 15 – 30 minuuttia ja siivilöi.  
Käytetään hiusten pesun ja vesin huuhtelun jälkeen nk. viimeisenä huuhteluna. 

8.6.2015

Poimulehti

Suomessa kasvaa n. 25 eri lajia, omani on luultavasti luonnonlaji
Korkeus: 10 – 20 cm
Kukinta: kukat ovat surkastuneet, joten poimulehti ei risteydy millään tavalla
Kasvualusta: puolivarjo-aurinkoinen, kuiva tai tuore hiekkamaa

Lehdet ovat syötäviä, parhaimmillaan ovat alkukesän varjoisan paikan lehdet, kuivan paikan lehdet ovat kitkeriä.


5.6.2015

Vuohenputki

Vuohenputki on noin 30–100  cm korkea monivuotinen sarjakukkaiskasvi, joka esiintyy tiheinä kasvustoina. Juurakot ovat pitkät ja valkoiset. Lehdet ovat toistamiseen 3-sormiset ja lehdykät epäsymmetriset. Kukinto on kerrannaissarja, jossa on pienet ja vihertävänvalkoiset kukat. Pikkusarjoissa ei ole suojuslehtiä.

Nuoret supussa olevat aluslehdet kerätään toukokuussa. Vuohenputkea voi vaikka niittää, jolloin uutta satoa saa koko kesän.

Nuoret lehdet sopivat erityisesti tomaattiruokiin. Lisäksi niitä voi käyttää keittoihin, patoihin, muhennoksiin, ohukaisiin ja yrttileipiin. Versoja voi säilöä pakastamalla tai kuivaamalla.


Kerää vain, kun olet varmasti tunnistanut, vuohenputkella on myrkyllisiä näköislajeja.

4.6.2015

Nokkosvesi

Valmistus: Kerää kannellinen astia, esimerkiksi ämpäri täyteen nokkosia. Lisää vettä niin että nokkoset peittyvät, sulje kansi. Anna seistä vuorokausi. 



Käyttö: Suihkuta kasveille, torjuu vähäisiä määriä kirvoja. 

Nokkoskäyte

Valmistus: Kerää kannellinen astia, esimerkiksi ämpäri täyteen nokkosia. Lisää vettä niin että nokkoset peittyvät, sulje kansi. Anna seistä viikko, sekoita välillä.


Käyttö: laimenna 1:10 ja kastele kasvien juuristoalueita. 

Nokkonen

Nokkosen nuoret versot eivät sanottavammin polta, Keruu voidaan aloittaa heti kun versot ovat 10-15 cm ja jatkaa myöhäiseen syksyyn. Vanhemmista kasveista kerätään vain lehdet. Versot ja lehdet joko kuivataan tai pakastetaan tuoreena tai kiehautettuna (poltinkarvojen pistelyn lopettamiseksi riittää kun kaataa kiehuvan veden päälle). Varsineen kerätyistä versoista lehdet irrotetaan rusentamalla kuivatuksen jälkeen. Nokkonen on runsassatoinen ja sitä saadaan jo aikaisin keväällä

Nokkonen on lisäksi hyvänmakuinenkin ja sopii hyvin esim. keitoksi, munakkaaseen, kalakeittoon, täytteeksi uunikalan vatsaan, leipiin ja sämpylöihin, lettuihin, teeksi ja lehtivihreäjauheisiin.   

Keruuaika: Ruuaksi tarkoitettu nokkonen kerätään ennen kukintaa aurinkoisen jakson jälkeen, jolloin sen nitraattipitoisuus on alhaisimmillaan. . Ennen käyttöä tuore nokkonen ryöpätään. Keitto ja kuivaus tuhoavat poltinkarvojen myrkyn. Säilöminen talven varalle onnistuu joko kuivaamalla tai pakastamalla ryöpätyt nokkoset käyttöön sopivissa erissä. Runsastyppisiltä paikoilta nokkosta ei kannata kerätä sen sisältämien nitraattien vuoksi. Nokkosta on käytetty myös karjanrehuna parantamaan maidon laatua ja määrää. Nokkosen siemenet puolestaan lisäävät kanojen munintaa.

Nokkonen sopii hyvin anemian hoitoon, lisäämään virtsaneritystä, stimuloimaan munuaisten toimintaa ja poistamaan virtsahappoja.  Sillä on myös edullinen vaikutus eturauhasen liikakasvussa. Reumaattisiin sairauksiin nokkosta on käytetty hoitona sekä sisäisesti että ulkoisesti mm. nokkospiiskauksen muodossa. Nokkonen alentaa verensokeria, tasoittaa verenpainetta ja edistää suoliston toimintaa. Se lisää maidoneritystä. Nokkonen on terveellinen, vahvistava ja vastustuskykyä lisäävä kasvi. 

Hiuksille ja hilsehtivälle päänahalle huuhtelu nokkosuutteella tai -vedellä tekee hyvää estäen myös hiustenlähtöä. Nokkosen avulla saadaan hiukset kiiltäviksi. Huom! Vain tummille hiuksille.

Nokkonen on tärkeä luomu viljelyn lannoite- ja torjunta-aine. 


3.6.2015

Kataja

Kataja kasvaa yleensä pensasmaisena, mutta Etelä-Suomessa tavataan myös puumaisia yksilöitä, yleensä sen korkeus jää kuitenkin selvästi alle viiden metrin. Katajan on sitkeää, se taipuu muttei taitu. Koska kataja on lyhyt, sitä kasvaa verrattain paljon voimalinjojen alla.

Ihmisten käsitys siitä, että voimalinjojen alta saa riipiä mukaansa mitä tahansa on väärä. Maa-alue kasvustoineen kuuluu aina maanomistajalle ei sähköyhtiölle, joten lupa on kysyttävä.

Vuoden 2006 jälkeen kataja ei ole ollut rauhoitettu, mutta sen käytössä toivotaan malttia.

Katajanmarjat eli oikeammin katajan pehmeät kävyt kuitenkin muistuttavat kovasti marjoja, ja niitä kutsutaankin katajanmarjoiksi. Marjamaiset kävyt kypsyvät kolmantena kesänä. Kypsät katajanmarjat ovat sinisiä ja myrkyllisiä, mutta pieninä määrinä niitä voidaan käyttää. Katajanmarjaa käytetään paljon riistan mausteena ja Skotlannissa joillakin alueilla sitä käytetään erityisesti savulohen mausteena.


Katajanmarjaa on käytetty keskiajalla kansanlääketieteessä. Uskomuksen mukaan se suojeli sekä pahoilta hengiltä, että villieläinten hyökkäyksiltä.


31.5.2015

Pihkavoide

1 osa kuusenpihkaa
1 osa oliiviöljyä  
Puulasta ja emalikattila, jotka on pyhitetty vain tähän tarkoitukseen, niitä ei nimittäin saa puhtaaksi millään.
sideharsokangasta tai vaikka vanhat sukkahousut (joutuu heittämään pois tämän jälkeen)

Kuumenna pihka ja rasva kattilassa, kunnes pihka sulaa. Kaada sukkahousujen/sideharson läpi  puhtaaseen astiaan, josta on helpompi kaataa lopulliseen säilytysastiaan.

Pienet lasipullot, jotka voi sulkea korkilla ovat sopivia tähän tarkoitukseen.  

(muukin kuin oliiviöljy käy, mainitsin sen siksi, kun sitä olen itse käyttänyt)

Tällä reseptillä tulos on melkoinen litku, eli oikeastaan öljy. Seuraavalla kerralla kokeilen lisätä mehiläisvahaa, jolloin tuloksen pitäisi olla enemmän rasvamainen. Enkä omaa kokemusta siitäkään, mitä tapahtuu jos käyttää suolatonta voita tai valkovaseliinia. 





30.5.2015

Kuusenkerkkäjuoma

2 l kerkkiä
4 l kiehuvaa vettä
25 g sitruunahappoa
500 g sokeria

Kaada kiehuva vesi kerkkien päälle, lisää sitruunahappo. Jätä kannen alle yöksi. Aamulla siivilöi mehu kattilaan, lisää sokeri ja kiehauta.


Valmis juoma säilyy kylmässä n. 2 viikkoa.

Kuusenkerkkäsiirappi

1 l kuusenkerkkiä
2 l vettä
4  dl sokeria
3 tl vaniljasokeria

Liota kerkkiä yön yli vedessä. Siivilöi, laita kattilaan ja lisää ohjeen 2 l vettä. Keitä miedolla lämmöllä 1-2 tuntia. Siivilöi kerkät ja ota keitinvesi kattilaan, (keitinvettä pitäisi olla n. 1 litra) ja lisää sokeri. Keitä vielä 1-2 tuntia ilman kantta, kunnes seos muuttuu tummaksi ja siirappimaiseksi.


Tiputa kylmään veteen tippa siirappia, jos siirappi ei heti liukene veteen, on se valmista.



Kuusi - Picea abies

Kerkät eli vuosikasvaimet nypitään, ennen kuin ne ehtivät tummanvihreiksi. Parhaimmillaan kerkät ovat 3-4 sentin mittaisina. Huomioi, että kerkissä on eri maku riippuen kasvuympäristöstä, myös valon ja varjon puolella maku on eri. 

Kerkkiä kannattaa pakastaa talven varalle, koska keruuaika on melko lyhyt. Siirappia keitetään useampi tunti, mieluummin sen ajan olen keväällä keräämässä lisää näitä vitamiinipitoisia herkkupommeja ja seison puuhellan vieressä vasta talvella, kun sitä muutenkin pitää lämmittää :)

Käyttö: 
Kerkkiä voi syödä sellaisenaan, salaatin seassa, leivän päällä, keitoissa, muhennoksissa ja laatikoissa. Lisäksi niistä voi valmistaa kuusenkerkkäsiirappia ja juomaa.


29.5.2015

Yrttijuoman valmistus

Yrttijuoma valmistetaan hauduttamalla lehtiä poreilevassa (n. 95 °C) vedessä vähintään viisi minuuttia. 

Teelusikallinen kuivattua rouhetta riittää teekupillista kohti.


Jos haluat makeutta, lisää hunajaa.

28.5.2015

Pullojen ja purkkien sterilointi

Pane astiat kylmään veteen likoamaan säilöntää edeltävänä päivänä. Pese huolellisesti astianpesuaineella.
Huuhtele ja valuta hetki. Kuumenna uuni 125 asteen, kääri purkit ja pullot sanomalehteen ja lado ne kuumaan uuniin. Pidä uunissa vähintään 15 minuuttia.

Kiehauta kannet, korkit ja tiivisteet.

Pullojen ja purkkien tulee olla kuumia, kun täytät ne.



27.5.2015

Höyrymehu

Marjat saavat olla ylikypsiä, koska silloin niissä on eniten mehua.  Esim. viinimarjoja ei tarvitse poimia marja kerrallaan vaan ne voidaan riipiä terttuineen.  Yhdestä marjakilosta mehua tulee n. litra. Sokeria käytetään n. 200 – 400 g litraa kohti.

Laita mehustimen alakattilaan vettä merkkiin asti, tarkista mehukattilan letkun pitävyys ja sulkijanipistin ja nosta se alakattilan päälle.  Kaada marjat ylimpään reijälliseen kehikkoon ja nosta se ylimmäksi, lisää kansi ja kuumenna liedellä kiehuvaksi.  Pienennä lämpöä tai puuhellalla siirrä kattila pienemmälle lämmölle, tarkkaile alakattilan vesitilannetta säännöllisesti, veden on kuitenkin kiehuttava, koska muodostuva höyry irrottaa mehun marjoista.

Valuta mehu erilliseen kattilaan, niin saat siitä tasalaatuista.  Mehustusaikaan vaikuttaa marjalaji ja niiden  kypsyys. Opettele tuntemaan mehun paksuus ja värimuutokset, niin tiedät milloin on aika lopettaa mehustus.  Väriä irtoaa tuntikaupalla, mutta makua ei.

Lisää valuttamasi mehun joukkoon sokeria ja kuumenna se vielä. Pullota kuumiin pulloihin ja sulje heti kumitulpilla.  Jäähtymisen jälkeen tarkista, että kumitulpassa on kuoppa pullonsuun kohdalla, se on merkki onnistumisesta. 

26.5.2015

Hillo - perusohje

1 kg kypsiä marjoja
500 – 700 g sokeria

Keitä paksupohjaisessa (teräs tai emali) kattilassa pohjaanpalamisen välttämiseksi. Vältä sekoittamista, jos haluat marjojen pysyvän kiinteinä. Keitä n. 10 minuuttia.


Säilö viileässä.

25.5.2015

Pakastaminen

Pakastaminen on helppo tapa säilöä satoa. Säilöntäaineita ei tarvita.

Kun pakastat isompia määriä, 1/2 - 1 vrk ennen kuin alat pakastaa, aseta pakastin pakastuskytkennälle. Pienien määrien vuoksi ei tarvitse erikseen nostaa tehoa. Huomioi myös pakastimesi pakastusteho, äläkä ylitä sitä.

Pakasta vain ykköslaatua,käsittele tuotteet nopeasti kun olet ne käsiisi saanut. Mieti oikea pakastusmateriaali. Tee kerta-annoksia, jotka pyrit saamaan littanoiksi ja ilmatiiviiksi.  Kun pakastat mehuja tai muita nesteitä jätä niille laajenemisvara.Merkitse pakkaukset selkeästi päivämäärän kera. Jäähdytä riittävästi ennen pakastimeen laittoa.
Kun pakastimen jääkerros on n. 0,5 – 1 cm, sulata se. Hyödynnä pakkasilmoja ulkona jos mahdollista.  

Huomioi, että pakastaminen ei tuhoa bakteereja, mutta estää niitä toimimasta. Tämän vuoksi pakastuslämpötilan täytyy olla tarpeeksi alhainen ja pakastettavien tuotteiden jäähdytettyjä, jotta jääty­minen tapahtuu nopeasti.
Sulattamisen jälkeen valmista tuote heti ruuaksi, älä varastoi enää sulannutta tuotetta. 

22.5.2015

Hiostaminen eli fermentointi

Joidenkin aromien vahvistamiseen sopii hiostaminen, erityisesti kun yrttejä on tarkoitus valmistaa teeksi, sopii hiostaminen mainiosti. Hiostaminen sopii oikein hyvin ainakin ahomansikan, lillukan, vadelman ja mesimarjan lehdille.


Hiostamiseen sopii kaikenikäiset lehdet, kunhan ne ovat puhtaita ja kuivina kerättyjä. Yleinen muistisääntö kuitenkin on, että ennen kasvin kukintaa lehdet ovat parhaimmillaan.


Kerää lehdet ja anna niiden nahistua huoneenlämmössä 1 - 2 tuntia.

Ota kämmenien väliin tukku lehtiä ja pyöritä palloksi, lehtien pitää tulla niin ruttuisiksi, että soluneste kostuttaa ne. Voit käyttää avuksi kaulinta tai kaulimen asemasta lasipulloa tms. Laita valmiit lehtipallot lasipurkkiin ilmavasti, kantta ei saa laittaa tiukkaan, vaan ilman on päästävä kulkemaan. Laita purkki lämpimälle ikkunalle, hyötykasvikuivuriin tai vesihauteeseen n. 40-50 astetta, ja anna hiostua. 

Lehdet ovat valmiit, kun ne ovat muuttuneet rusehtaviksi. Lehdistä riippuen aikaa kuluu muutamasta tunnista vuorokauteen. Prosessia ei kannata nopeuttaa nostamalla lämpötilaa, koska liika kuumuus lopettaa entsyymitoiminnan. Avaa pallot takaisin lehdiksi ja kuivata normaaliin tapaan.

21.5.2015

Yrttien säilytys

Säilytä kuivaamasi yrtit  kannellisissa lasipurkeissa tai peltitölkeissä.
Sanotaan, että tumma lasi on parempi kuin kirkas lasi säilytyksessä.  Yrtit menettävät ravinteitaan ja makujaan säilytyksessä, joten kannattaa säilöä vain vuoden - kahden tarve.  Murskattuina yrtit menettävät ravintoarvonsa nopeammin, joten murskaa yrtit vasta ottaessasi ne käyttöön.


20.5.2015

Yrttien kuivaaminen

Tavallisin käsittelytapa on kuivaaminen, joka aloitetaan mahdollisimman pian keräämisen jälkeen. Kuivaamisen tulee tapahtua nopeasti. Kerää  kasvinosat niin puhtaalta paikalta, ettei sinun tarvitse pestä niitä ennen kuivatusta, koska ne sisältävät jo itsessään niin paljon vettä, että ylimääräinen lotraaminen saattaa tehdä kuivuminen mahdottomaksi, jonka seurauksena ne pilaantuvat.

Kuivauspaikan on oltava hajuton, mauton ja pölytön sekä valolta suojattu, samoin ötököiltä, oravilta ja linnuilta ja kuitenkin tilan on oltava tuulettuva. Lämpötilaksi suositellaan alle 35 °C. Liian korkeassa lämmössä yrtit menettävät  värinsä ja tummuvat. 

Paras tulos saavutetaan, jos yrttien annetaan kuivua huoneenlämpötilassa ohuena kerroksena yli yön ja ne pannaan sen jälkeen kuivuriin.  Jos kuivuria ei ole, löytyy sopiva paikka varmasti saunasta, vintiltä, pannuhuoneesta, leivinuunin tai jääkaapin päältä. Myös nippuina voi kuivata katonrajassa.


19.5.2015

Yrttien kerääminen

 Jatkokäsittely on  tehtävä heti keräämisen jälkeen, joten varaa  hommaan aika riittävästi.

Yrtit kerätään ilmavasti mielellään pärekoriin, jos käytetään muovikoria, sen on hyvä olla rei’itetty ja se kannattaa vuorata paperilla.  Muovipusseihin, -kasseihin tai ämpäreihin ei kannata kerätä, niissä yrtit pilaantuvat hyvin nopeasti.

Kannattaa kerätä ja käsitellä vain yhtä lajia kerrallaan

Paras yrttien keruusää on aamukasteen haihduttua, kun ilma on kuiva ja aurinkoinen.

Yleensä lehdet poimitaan nuorina, ennen kasvin kukintaa; jolloin niiden ravinto - ja aromipitoisuudet ovat yleensä parhaimmillaan. Vanhemmiten lehdet kovenevat ja kitkeröityvät, saattavat olla tautisia ja tuholaisten valtaamia, joten pitäydy vain nuorissa osissa. Hiostettaviksi kerättävien tulee kuitenkin olla täysikasvuisia lehtiä, muttei liian vanhoja.

Kukat poimitaan yleensä juuri auenneina, ylikukkineita ei kerätä.

Siemenet kerätään kypsinä.

Juuret ja juurakot kerätään varhain keväällä (ennen lehtien puhkeamista) tai myöhään syksyllä (lehtien lakastuessa). Keskikesällä juurten kerääminen on ajanhukkaa, niiden arvot ovat silloin huonoimmillaan


Älä kerää kasveja  50-200 m lähempää maantietä, kaupungin keskustasta, teollisuuslaitoksen läheltä, etkä kaatopaikan  tai myrkytetyn pellon pientareelta. Käytä maalaisjärkeä.


Maanomistajan luvan tarvitset aina, kun keräät puiden lehtiä ja neulasia, ja myös silloin, kun keräät kasveja paljon myyntiä varten.

18.5.2015

Jokamiehenoikeudet

Jokaisen on syytä selvittää itselleen, mikä on kiellettyä ja mikä sallittua.
Lainaan tähän ehkä oleellisemman osuuden  metsä. fi sivuilta löytyvästä julkaisusta:

Jokamiehen oikeus luonnonvaraisten kasvien ja villiruoan keräilyssä

Hyvä käytäntö on ottaa kasveja kustakin paikasta vain sen verran, että kasvusto säilyy edelleen kasvupaikalla elinvoimaisena. Kasvuston niittäminen ei ole jokamiehenoikeutta vaan vaatii sopimista maanomistajan kanssa. Puun osia, kuten kuusen kerkkiä tai männyn ja katajan vuosikasvuja ei saa ottaa ilman maanomistajan suostumusta, koska rikoslain mukaan ne ovat puun osia, joiden ottaminen ei kuulu jokamiehenoikeuteen. Myös pakuri on puun kasvannainen, eikä sen kerää­ minen kuulu jokamiehenoikeuteen. Sammalen ja jäkälän keruuseen tarvitaan myös maanomistajan suostumus.

Toisen maahan ei keräilystä tulisi jättää pysyviä jälkiä siten, että se aiheuttaa maanomistajalle vähäistä suurempaa haittaa. Toisten pihoilta ei myöskään saa kerätä kasveja.

Luonnonsuojelualueilta, kuten kansallispuistoista ei saa kerätä kasveja, vaikka niissä saakin sienestää ja marjasta


Tämän linkin takaa löytyy Syventävää tietoa jokamiehenoikeuksista.