31.5.2015

Pihkavoide

1 osa kuusenpihkaa
1 osa oliiviöljyä  
Puulasta ja emalikattila, jotka on pyhitetty vain tähän tarkoitukseen, niitä ei nimittäin saa puhtaaksi millään.
sideharsokangasta tai vaikka vanhat sukkahousut (joutuu heittämään pois tämän jälkeen)

Kuumenna pihka ja rasva kattilassa, kunnes pihka sulaa. Kaada sukkahousujen/sideharson läpi  puhtaaseen astiaan, josta on helpompi kaataa lopulliseen säilytysastiaan.

Pienet lasipullot, jotka voi sulkea korkilla ovat sopivia tähän tarkoitukseen.  

(muukin kuin oliiviöljy käy, mainitsin sen siksi, kun sitä olen itse käyttänyt)

Tällä reseptillä tulos on melkoinen litku, eli oikeastaan öljy. Seuraavalla kerralla kokeilen lisätä mehiläisvahaa, jolloin tuloksen pitäisi olla enemmän rasvamainen. Enkä omaa kokemusta siitäkään, mitä tapahtuu jos käyttää suolatonta voita tai valkovaseliinia. 





30.5.2015

Kuusenkerkkäjuoma

2 l kerkkiä
4 l kiehuvaa vettä
25 g sitruunahappoa
500 g sokeria

Kaada kiehuva vesi kerkkien päälle, lisää sitruunahappo. Jätä kannen alle yöksi. Aamulla siivilöi mehu kattilaan, lisää sokeri ja kiehauta.


Valmis juoma säilyy kylmässä n. 2 viikkoa.

Kuusenkerkkäsiirappi

1 l kuusenkerkkiä
2 l vettä
4  dl sokeria
3 tl vaniljasokeria

Liota kerkkiä yön yli vedessä. Siivilöi, laita kattilaan ja lisää ohjeen 2 l vettä. Keitä miedolla lämmöllä 1-2 tuntia. Siivilöi kerkät ja ota keitinvesi kattilaan, (keitinvettä pitäisi olla n. 1 litra) ja lisää sokeri. Keitä vielä 1-2 tuntia ilman kantta, kunnes seos muuttuu tummaksi ja siirappimaiseksi.


Tiputa kylmään veteen tippa siirappia, jos siirappi ei heti liukene veteen, on se valmista.



Kuusi - Picea abies

Kerkät eli vuosikasvaimet nypitään, ennen kuin ne ehtivät tummanvihreiksi. Parhaimmillaan kerkät ovat 3-4 sentin mittaisina. Huomioi, että kerkissä on eri maku riippuen kasvuympäristöstä, myös valon ja varjon puolella maku on eri. 

Kerkkiä kannattaa pakastaa talven varalle, koska keruuaika on melko lyhyt. Siirappia keitetään useampi tunti, mieluummin sen ajan olen keväällä keräämässä lisää näitä vitamiinipitoisia herkkupommeja ja seison puuhellan vieressä vasta talvella, kun sitä muutenkin pitää lämmittää :)

Käyttö: 
Kerkkiä voi syödä sellaisenaan, salaatin seassa, leivän päällä, keitoissa, muhennoksissa ja laatikoissa. Lisäksi niistä voi valmistaa kuusenkerkkäsiirappia ja juomaa.


29.5.2015

Yrttijuoman valmistus

Yrttijuoma valmistetaan hauduttamalla lehtiä poreilevassa (n. 95 °C) vedessä vähintään viisi minuuttia. 

Teelusikallinen kuivattua rouhetta riittää teekupillista kohti.


Jos haluat makeutta, lisää hunajaa.

28.5.2015

Pullojen ja purkkien sterilointi

Pane astiat kylmään veteen likoamaan säilöntää edeltävänä päivänä. Pese huolellisesti astianpesuaineella.
Huuhtele ja valuta hetki. Kuumenna uuni 125 asteen, kääri purkit ja pullot sanomalehteen ja lado ne kuumaan uuniin. Pidä uunissa vähintään 15 minuuttia.

Kiehauta kannet, korkit ja tiivisteet.

Pullojen ja purkkien tulee olla kuumia, kun täytät ne.



27.5.2015

Höyrymehu

Marjat saavat olla ylikypsiä, koska silloin niissä on eniten mehua.  Esim. viinimarjoja ei tarvitse poimia marja kerrallaan vaan ne voidaan riipiä terttuineen.  Yhdestä marjakilosta mehua tulee n. litra. Sokeria käytetään n. 200 – 400 g litraa kohti.

Laita mehustimen alakattilaan vettä merkkiin asti, tarkista mehukattilan letkun pitävyys ja sulkijanipistin ja nosta se alakattilan päälle.  Kaada marjat ylimpään reijälliseen kehikkoon ja nosta se ylimmäksi, lisää kansi ja kuumenna liedellä kiehuvaksi.  Pienennä lämpöä tai puuhellalla siirrä kattila pienemmälle lämmölle, tarkkaile alakattilan vesitilannetta säännöllisesti, veden on kuitenkin kiehuttava, koska muodostuva höyry irrottaa mehun marjoista.

Valuta mehu erilliseen kattilaan, niin saat siitä tasalaatuista.  Mehustusaikaan vaikuttaa marjalaji ja niiden  kypsyys. Opettele tuntemaan mehun paksuus ja värimuutokset, niin tiedät milloin on aika lopettaa mehustus.  Väriä irtoaa tuntikaupalla, mutta makua ei.

Lisää valuttamasi mehun joukkoon sokeria ja kuumenna se vielä. Pullota kuumiin pulloihin ja sulje heti kumitulpilla.  Jäähtymisen jälkeen tarkista, että kumitulpassa on kuoppa pullonsuun kohdalla, se on merkki onnistumisesta. 

26.5.2015

Hillo - perusohje

1 kg kypsiä marjoja
500 – 700 g sokeria

Keitä paksupohjaisessa (teräs tai emali) kattilassa pohjaanpalamisen välttämiseksi. Vältä sekoittamista, jos haluat marjojen pysyvän kiinteinä. Keitä n. 10 minuuttia.


Säilö viileässä.

25.5.2015

Pakastaminen

Pakastaminen on helppo tapa säilöä satoa. Säilöntäaineita ei tarvita.

Kun pakastat isompia määriä, 1/2 - 1 vrk ennen kuin alat pakastaa, aseta pakastin pakastuskytkennälle. Pienien määrien vuoksi ei tarvitse erikseen nostaa tehoa. Huomioi myös pakastimesi pakastusteho, äläkä ylitä sitä.

Pakasta vain ykköslaatua,käsittele tuotteet nopeasti kun olet ne käsiisi saanut. Mieti oikea pakastusmateriaali. Tee kerta-annoksia, jotka pyrit saamaan littanoiksi ja ilmatiiviiksi.  Kun pakastat mehuja tai muita nesteitä jätä niille laajenemisvara.Merkitse pakkaukset selkeästi päivämäärän kera. Jäähdytä riittävästi ennen pakastimeen laittoa.
Kun pakastimen jääkerros on n. 0,5 – 1 cm, sulata se. Hyödynnä pakkasilmoja ulkona jos mahdollista.  

Huomioi, että pakastaminen ei tuhoa bakteereja, mutta estää niitä toimimasta. Tämän vuoksi pakastuslämpötilan täytyy olla tarpeeksi alhainen ja pakastettavien tuotteiden jäähdytettyjä, jotta jääty­minen tapahtuu nopeasti.
Sulattamisen jälkeen valmista tuote heti ruuaksi, älä varastoi enää sulannutta tuotetta. 

22.5.2015

Hiostaminen eli fermentointi

Joidenkin aromien vahvistamiseen sopii hiostaminen, erityisesti kun yrttejä on tarkoitus valmistaa teeksi, sopii hiostaminen mainiosti. Hiostaminen sopii oikein hyvin ainakin ahomansikan, lillukan, vadelman ja mesimarjan lehdille.


Hiostamiseen sopii kaikenikäiset lehdet, kunhan ne ovat puhtaita ja kuivina kerättyjä. Yleinen muistisääntö kuitenkin on, että ennen kasvin kukintaa lehdet ovat parhaimmillaan.


Kerää lehdet ja anna niiden nahistua huoneenlämmössä 1 - 2 tuntia.

Ota kämmenien väliin tukku lehtiä ja pyöritä palloksi, lehtien pitää tulla niin ruttuisiksi, että soluneste kostuttaa ne. Voit käyttää avuksi kaulinta tai kaulimen asemasta lasipulloa tms. Laita valmiit lehtipallot lasipurkkiin ilmavasti, kantta ei saa laittaa tiukkaan, vaan ilman on päästävä kulkemaan. Laita purkki lämpimälle ikkunalle, hyötykasvikuivuriin tai vesihauteeseen n. 40-50 astetta, ja anna hiostua. 

Lehdet ovat valmiit, kun ne ovat muuttuneet rusehtaviksi. Lehdistä riippuen aikaa kuluu muutamasta tunnista vuorokauteen. Prosessia ei kannata nopeuttaa nostamalla lämpötilaa, koska liika kuumuus lopettaa entsyymitoiminnan. Avaa pallot takaisin lehdiksi ja kuivata normaaliin tapaan.

21.5.2015

Yrttien säilytys

Säilytä kuivaamasi yrtit  kannellisissa lasipurkeissa tai peltitölkeissä.
Sanotaan, että tumma lasi on parempi kuin kirkas lasi säilytyksessä.  Yrtit menettävät ravinteitaan ja makujaan säilytyksessä, joten kannattaa säilöä vain vuoden - kahden tarve.  Murskattuina yrtit menettävät ravintoarvonsa nopeammin, joten murskaa yrtit vasta ottaessasi ne käyttöön.


20.5.2015

Yrttien kuivaaminen

Tavallisin käsittelytapa on kuivaaminen, joka aloitetaan mahdollisimman pian keräämisen jälkeen. Kuivaamisen tulee tapahtua nopeasti. Kerää  kasvinosat niin puhtaalta paikalta, ettei sinun tarvitse pestä niitä ennen kuivatusta, koska ne sisältävät jo itsessään niin paljon vettä, että ylimääräinen lotraaminen saattaa tehdä kuivuminen mahdottomaksi, jonka seurauksena ne pilaantuvat.

Kuivauspaikan on oltava hajuton, mauton ja pölytön sekä valolta suojattu, samoin ötököiltä, oravilta ja linnuilta ja kuitenkin tilan on oltava tuulettuva. Lämpötilaksi suositellaan alle 35 °C. Liian korkeassa lämmössä yrtit menettävät  värinsä ja tummuvat. 

Paras tulos saavutetaan, jos yrttien annetaan kuivua huoneenlämpötilassa ohuena kerroksena yli yön ja ne pannaan sen jälkeen kuivuriin.  Jos kuivuria ei ole, löytyy sopiva paikka varmasti saunasta, vintiltä, pannuhuoneesta, leivinuunin tai jääkaapin päältä. Myös nippuina voi kuivata katonrajassa.


19.5.2015

Yrttien kerääminen

 Jatkokäsittely on  tehtävä heti keräämisen jälkeen, joten varaa  hommaan aika riittävästi.

Yrtit kerätään ilmavasti mielellään pärekoriin, jos käytetään muovikoria, sen on hyvä olla rei’itetty ja se kannattaa vuorata paperilla.  Muovipusseihin, -kasseihin tai ämpäreihin ei kannata kerätä, niissä yrtit pilaantuvat hyvin nopeasti.

Kannattaa kerätä ja käsitellä vain yhtä lajia kerrallaan

Paras yrttien keruusää on aamukasteen haihduttua, kun ilma on kuiva ja aurinkoinen.

Yleensä lehdet poimitaan nuorina, ennen kasvin kukintaa; jolloin niiden ravinto - ja aromipitoisuudet ovat yleensä parhaimmillaan. Vanhemmiten lehdet kovenevat ja kitkeröityvät, saattavat olla tautisia ja tuholaisten valtaamia, joten pitäydy vain nuorissa osissa. Hiostettaviksi kerättävien tulee kuitenkin olla täysikasvuisia lehtiä, muttei liian vanhoja.

Kukat poimitaan yleensä juuri auenneina, ylikukkineita ei kerätä.

Siemenet kerätään kypsinä.

Juuret ja juurakot kerätään varhain keväällä (ennen lehtien puhkeamista) tai myöhään syksyllä (lehtien lakastuessa). Keskikesällä juurten kerääminen on ajanhukkaa, niiden arvot ovat silloin huonoimmillaan


Älä kerää kasveja  50-200 m lähempää maantietä, kaupungin keskustasta, teollisuuslaitoksen läheltä, etkä kaatopaikan  tai myrkytetyn pellon pientareelta. Käytä maalaisjärkeä.


Maanomistajan luvan tarvitset aina, kun keräät puiden lehtiä ja neulasia, ja myös silloin, kun keräät kasveja paljon myyntiä varten.

18.5.2015

Jokamiehenoikeudet

Jokaisen on syytä selvittää itselleen, mikä on kiellettyä ja mikä sallittua.
Lainaan tähän ehkä oleellisemman osuuden  metsä. fi sivuilta löytyvästä julkaisusta:

Jokamiehen oikeus luonnonvaraisten kasvien ja villiruoan keräilyssä

Hyvä käytäntö on ottaa kasveja kustakin paikasta vain sen verran, että kasvusto säilyy edelleen kasvupaikalla elinvoimaisena. Kasvuston niittäminen ei ole jokamiehenoikeutta vaan vaatii sopimista maanomistajan kanssa. Puun osia, kuten kuusen kerkkiä tai männyn ja katajan vuosikasvuja ei saa ottaa ilman maanomistajan suostumusta, koska rikoslain mukaan ne ovat puun osia, joiden ottaminen ei kuulu jokamiehenoikeuteen. Myös pakuri on puun kasvannainen, eikä sen kerää­ minen kuulu jokamiehenoikeuteen. Sammalen ja jäkälän keruuseen tarvitaan myös maanomistajan suostumus.

Toisen maahan ei keräilystä tulisi jättää pysyviä jälkiä siten, että se aiheuttaa maanomistajalle vähäistä suurempaa haittaa. Toisten pihoilta ei myöskään saa kerätä kasveja.

Luonnonsuojelualueilta, kuten kansallispuistoista ei saa kerätä kasveja, vaikka niissä saakin sienestää ja marjasta


Tämän linkin takaa löytyy Syventävää tietoa jokamiehenoikeuksista.