Tämä on osa #suuntanaomavaraisuus postauksia, joita luotsaavat Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (korkeala.fi). Tämä on vuoden 2024 neljäs yhteispostaus. Kirjoituksen lopusta löydät linkit muihin kirjoituksiin. Aiheena on alkumetrien vinkit ja tietysti kuulumiset, omat kirjoitukset tuntuvat tänä vuonna painottuvan enemmän kuulumisten puolelle.
Polttopuita on edelleen kaadettu ja halkaistu, välillä omaan ja välillä pojan talouteen. Hidasta on ollut, vesi/räntä ja lumisateet on haitanneet ja meillä molemmilla paikat präkää. Toimintatapaa on vähän muutettu, omat puut on haljeltu jo kaatamispaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä, niin on saatu vähän nosteluita pois. Ja koska edellä mainitusta johtuen puuta tulee nyt tavallista enemmän on osa pinottu metsään uudelle paikalle, tuulinen ja aurinkoinen kuitenkin, ovat jo melko kuivia. Palkkatyön päälle on tehty pari tuntia illassa, koska aina vapaille on ennustettu vesi/lumi/räntä sadetta tai sitten on poika ehtinyt tulla, niin on keskitytty heidän puihinsa. Pihasta kaadettiin pääsiäisenä yksi isompi koivu, niitä on alunperin ollut 6, sellaisia riskitekijöitä, joko niin vanhoja, että lahoa saa pelätä tai sellaisia, jotka ovat niin lähellä taloa, että on varmempi kaataa, kun on vielä hallittavissa. Nyt talon lähelle jäi enää yksi, joka lähtee ensi tai seuraavana vuonna.
Lumet täältä meiltäpäin (II-vyöhyke, rannikon läheisyys) on lähteneet aika mukavasti, metsätaipaleella tosin talvi jatkuu ja varjokohdissa metsänreunoilla pellon puolella - tai näin oli vielä alkuviikosta, sitten sitä lunta tuli taas muutama sentti ja pakkanen on pitänyt ne meidän tilalla maassa. Pääsiäisenä huomasin, että nyt on kasvimaallakin paljasta ja mustaa, tosin maa oli vasta sulannut muutaman sentin, mutta raparperi puskee jo uutta kasvua. Siinä on kyllä kiitollinen kasvun ihme! Juuri nyt en tiedä, kun on jälleen lumipeitteen alla, mutta tuskin tuo nokkiinsa on ottanut. Eiköhän se sitkeä ole, eikä varmaan ensikerta, kun lunta tuli niskaan.
