30.4.2016

Mitä vielä haluaisin oppia?


Luulisi olevan helppo luetella 10 taitoa, jotka halua oppia, voidakseen olla omanlaisensa omavaraistelija, vaan eipäs ole. Jotkut taidot tuntuu olevan keskenään niin sidoksissa, että ne on mainittava listassa jotenkin J.  Toisaalta tämän tasoinen lista voi jonkun toisen silmissä näyttää ihan hölmöltä ja lukija saattaa miettiä, että listasta puuttuu jotain oleellista, mutta mistäpä se lukija tietää, mitä taitoja kirjoittajalla on jo olemassa.


1. Parempi fyysinen kunto – tämähän ei ole taito, mutta se vaaditaan monen muun taidon saavuttamiseksi, siksi listaan sen tähän ihan ensimmäiseksi.

2. Kanan/kanin/metsälinnun/jäniksen, kaikenlaisen pienriistan asianmukainen lopetus ja paloittelu. Pitää sisällään lihojen, luiden ja turkin/nahan jalostuksen ja hyötykäytön.

3. Sienien tunnistaminen. Korvasienen ja kanttarellin tunnistaisin, vaan niitä ei näillä main kasva. Kärpässienenkin tunnistan, mutta kuulemma sitä ei suositella suurissa määrin syötäväksi.

4. Hapattaminen, suolaaminen, kuivaaminen ja savustaminen säilöntänä.

5. Villan/pellavan/nokkosen käsittely langaksi asti

6. Mittojen otto ja niiden mukaan leikkaus/ompelu. Kaavojen mukaan homma on helppoa, mutta jos ei ole kaavoja, niin juttu on toinen. Tähän sisältyy myös tollukkaat.

7. Kangaspuiden kasaaminen ja loimien laittaminen ja mitä ikinä siihen nyt kuuluukaan.

8. Traktorin,  moottorisahan,  raivaussahan ja jyrsimen sujuvampi hallinta. Ajelen traktorilla ihan sujuvasti eespäin ja taaspäin, perässäkin saa olla vehkeitä, mutta kun pitäisi touhuta nostolaitteitten kanssa, olenkin jo ihan Ö. Moottorisaha ja raivaussaha on tuttuja vempeleitä nekin, mutta molempiin tarvitsen jonkun, joka vetää ne käyntiin. Jyrsintä en ole koskaan itse kokeillut, mutta senkin hallinta olisi erinomainen taito, voisin kääntää plänttini, milloin se minulle sopii ja on tarpeen. 

9. Leivinuunin parempi tuntemus. Leivinuuni on meillä lämmityslaite, jolla kyllä pataruoat ja lihat kypsyy, mutta leivontaan en sitä ole käyttänyt, siihen ei tuntemus riitä. Lämpömittaria uunissa ei ole, mutta sitä ei kuulemma entisaikaankaan emännät tarvineet, vaan käsikopelolla selvitettiin sopiva lämpötila. Lihan kanssa kyllä kopeloin, onko lämpötila sopiva, mutta leipomiseen en niinkään ole harjaantunut.

10. Jätän tämän avoimeksi.

Joku nyt varmasti huokailee, että mitä omavaraistelua se on jos käytetään traktoria, ja muita polttoaineita vaativia masinoita. Se on sitä omannäköistä, olkoon sitten vaikka omaVARASTELUa.  

Viimeiseksi olisi ehkä voinut listata paremmat ihmissuhdetaidot – olennainen seikka pitää tukiverkosto kasassa ja kartuttaa sitä. Hyvin mielelläni erakoidun.




Muiden mietteitä samasta aiheesta löydät linkeistä:
Hunajapupu
Vesa-Pekka
Anne-Mari
Korkeala
Tsajut
Kalastaja kuivalla maalla


23.4.2016

Pesupähkinät

Vaikka pystyn tekemään nopeitakin päätöksiä, monet sellaiset asiat,  jotka vaativat edes vähäistä vaivannäköä, saavat meikäläisen melko harkitsevaksi. Yleensä silloin on kyse jostain uutuudesta, josta ei välttämättää ole vielä saatavilla muuta kuin markkinamiehen vakuuttava puhe. Ja kuten usein, ihan lähikaupan hyllyltä ei uutuutta löydy. Mielelläni lueskelen ihan normaali ihmisten käyttökokemuksia ja vielä parempi, jos niitä kokemuksia ja näyttöä erinomaisuudesta löytyy ihan tuttavapiiristä. Jostain syystä pesupähkinöistä ei ole kukaan tuttu puhunut koskaan sanallakaan, kaikki kokemukset on luettu netistä. Toisekseen, pesuähkinöitä on ollut markkinoilla jo vuosia, mutta ei edelleenkään lähimarketin hyllyssä. Netistä tilasin siis.

Pesupähkinöissä kiehtoo ajatus siitä, ettei roskaa synny kovinkaan paljon ja oikeastaan erittäin vähän, jos pesukertojen määrään on luottaminen. Siirryn näiden testaamiseen varmasti pikkuhiljaa aluksi kirjopyykin osalta. Valkoisen on kiva olla valkoinen ja mustalle löytyy ammatillisia vaatimuksia.

Tulevaisuudessa pesuaineissa on hyvä pyrkiä omavaraisuuteen, viime vuonna hain rohtosuopayrttiä kukkapenkkiini, mutta näyttää siltä, että se ei lähtenyt sittenkään kasvuun. Ehkei se vielä ollut juurtunut kunnolla, kun hirmupakkaset iskivät ilman lumen tuomaa suojaa. Mutta saan uusia taimia kyllä tänävuonna. Myös hevoskastanja kiinnostaa, mutta senkin sanotaan olevan nuorempana talvenarka, joten arpapeliä sen menestyminen on. 

Edit. Muokkaankin hetikohta kun vaivauduin avaamaan paketin. Kirjoitin tuon edeltävän heti postista hakemisen jälkeen. Tuostahan ei jää mitään roskaa, koska pussin sanotaan olevan biohajoava. Tosin mitään hyvää sanottavaa varsinaisista biopusseista ei ole, joten toivottavasti tuo ihan omaa lukuaan :)

17.4.2016

Kirjahyllyssä - Omasta maasta

Omasta maasta - omavaraisen puutarhurin käsikirja 
(Bella Linde & Lena Granefelt Minerva kustannus 2016,
kääntänyt Kirsi Tanner)


Sivuja 255 sisällys- ja hakemistosivuineen. 


Kirjan sisäkansiin on ujutettu omavaraisen kotipuutarhurin vuosikalenteri, joka jo sinällään avaa sen tosiseikan, että viljelmät ei onnistu, jos keskitytään pelkästään keväästä syksyyn, vaan puuhaa riittää, myös pimeimmille talvikuukausille.

Sisällysluettelo alussa on selkeä, joten turhaa plaraamista ei tarvita, kun etsii tietoa tietystä isommasta kokonaisuudesta (esimerkiksi lannoitteet ja komposti, kasvihuone, laatikot, lavat ja penkit, kiertokulku, kasvivuorottelu). Kirjan loppupäästä löytyy yksityiskohtaisempi hakemisto, kaipasipa sitten tietoa b-vitamiinista, kauriista, kirpuista, kurpitsasta, permaviljelystä tai rivikylvöstä, jonka avulla päätyy juuri oikealle sivulle, ilman turhaa sivujen selaamista.

Kirjassa on huomioitu parveke, siirtolapuutarha ja palstaviljely. Erilaiset viljelytavat, kuten lava, avomaa, kohopenkki, laatikko, syväpenkki ja kaikkien niiden perustaminen ja hoito. Esikasvatus, suorakylvö, viljelykierto ja sen poikkeukset, myös siementenkeräys on huomioitu. Kirja ei keskity pelkästään juuresten viljelyyn, vaan siitä löytyy myös hedelmätarha osuus, puiden ja pensaiden leikkausohjeet, sekä lisäysohjeet. Eikä pelkästään puutarha, myös luonnonantimet on huomioitu kirjassa.

Harvoin tulee ajatelleeksi, että maata perustaessa kannattaa ensin katsoa, minkä sortin rikat siinä viihtyvät, ne kuitenkin kertovat maan laadusta, jonka tiedon avulla tietää tehdä muutoksia ja parannuksia saadaksen maansa kasvukuntoon omille viljelyksilleen. Erilaisia kasvutauteja ja tuholaisia oireineen on lueteltu kattavasti, sekä niiden torjuntakeinot, kirjasta löytyy ohjeet omatekoisille "myrkyille", joiden ainekset löytyvät puutarhasta tai joka kodin ruokakaapeista. 

Kirjasta löytyy myös keskiarvoja, paljonko neliömetri tuottaa kutakin lajia, laskelmat perustuvat kylläkin Ruotsin tuotantoon ja koneelliseen maatalouteen, mutta hyvän osviitan niistä saa silti omiin laskelmiin. Kasvikohtainen kylvö ja sadonkorjuu kalenteri opastaa oikea-aikaisuuteen olipa sitten kyseessä esikasvatettava tai suorakylvettävä kasvi.

Yleensä kaikkien opuksien mainoslauseissa hehkutetaan, miten kirjan neuvoja seuraamalla onnistut kasvattamaan valtaisan sadon, tässä ei mielestäni sorruttu siihen. Mutta sensijaan tästä löytyy paljon yksityiskohtaisia opasteita siinäkin kohtaa, kun huomaa epäonnistuneensa. Siinä mielessä yksityiskohtaisia, ettei vain todeta, että nyt mokasit. Kasvin ongelmia on kuvattu yksityiskohtaisesti ja kerrottu, puuttuiko typpeä tai fosforia tai mangnesiumia, ja samalla kerrotaan, mistä sitä saa ja miten tulee toimia tilanteen korjaamiseksi. 

Loppupäässä kirjaa tietysti seisoo se kiitos, eli keskitytään sadon varastointiin ja säilöntään monin eri tavoin.

Pidän kirjaa erittäin hyödyllisenä hankintana kirjahyllyyn, aloittelevalle, mutta myös pidemmälle ehtineelle tarhurille!


12.4.2016

Kotivarasta asiantynkää

Kotivarasta on viime aikoina puhuttu paljon, eikä suotta. Marttojen sivuilla suositellaan näin:

Esimerkki viikon ruokatarpeista aikuiselle:
  • 0,5 kg perunaa
  • 0,5 kg riisiä ja makaronia
  • 0,5 kg öljyä ja rasvoja
  • 0,5 kg sokeria, hunajaa
  • 1,5 kg viljavalmisteita ja pähkinöitä
  • 1 l UHT maitoa
  • 1,3 kg maitoa ja maitovalmisteita
  • 1,5 kg vihanneksia ja juureksia
  • 1 kg hedelmiä ja marjoja
  • 1 kg lihaa, kalaa ja kananmunaa
  • 1 kg herkkuja
Tuo saattaa tuntua äkkiseltään valtavalta määrältä, mutta sitä se ei todellisuudessa ole. Tärkeintä on, että jokainen mitoittaa oman kotivaransa omien tarpeidensa ja mieltymystensä mukaan. Jos ei syö riisiä, ei sitä kannata myöskään säilöä. Erityisen tärkeänä pidän sitä, että he jotka noudattavat erityisruokavaliota terveydellisistä syistä, pitäisivät kotivaransa kunnossa. Voisi kuvitella, että esim. gluteenittomat tuotteet loppuvat ensimmäisenä kaupasta.

Oma kotivarani ehti olla retuperällä vuosikausia, helppo elämä kerrostalossa kaupan vieressä teki sen, ettei edes osannut varautua mihinkään. Kaupassa saatettiin käydä 3-4 kertaa päivän aikana, haettiin tavara kerrallaan, mikä kullostikin loppui.  Nyt kun kauppaan on matkaa jonkun verran, olen hieman kunnostautunut. Silti, vaikka kauppa onkin työmatkan varrella, mutta en vaan halua käydä joka päivä kaupassa. Tämän myötä olen löytänyt myös kauppalapun uudelleen käyttöön, silti kaupassa käydään aivan liian usein.

Aloitin kotivarani kuntoon laiton niin, että tarvittaessa yhden, ostin kaksi, tarvitessa kaksi, ostin neljä.  Tämä pätee niin jauhoihin, kahviin, sokeriin, suolaan, puurohiutaleisiin, näkkileipään, mausteisiin, kuivahiivaan, riisiin, spagettiin, kaikenlaiseen kuivatavaraan. Koin tämän itselle hyväksi tavaksi, näin tavaraa kertyy toisiinsa nähden suhteessa saman ajanjakson määrä. Ja pitää muistaa, ettei pelkästään kerrytä, vaan se aiemmin hankittu päätyy ensin käyttöön, ja juuri hankittu perimmäiseksi varastoon. "first in, first out" opettiin jo kauppakoulussa kahdeksankymmentä luvulla.

Aluksi tuntui, että kaapit on jo ennestään täynnä, ihan sitä jokapäiväistä, vaikkei mitään varastoa olekaan, että mihin hittoon sitä tavaraa saa säilytykseen. Eteisessä on yksi kylmäkomero, mutta sekin oli täyttynyt kaikenlaisesta. Muutaman hyllyn siitä raivasin kuivatavara käyttöön. Jossain niillä main, se sitten alkoi, se lapasesta lähteminen.... Hankin muutaman Orthexin SmartStore laatikon, ja sitten muutaman lisää, ja sitten... (kuva lainattu, mutta antaa osviittaa). 

kuva: Orthex


Sitten asiaa alkoi pohtia joku muukin lisäkseni, että missä niiden paikka sitten olisi hyvä. Päädyttiin ei lämmitettävään kellariin, joka on talon alla, samalla huonejaolla, kuin asuinkerroskin. Tila on viileä, mutta kosteutta ei ole liiaksi. No, toisinaan talvella tila on jopa kylmä, muttei sentään pakkasella. Homma on pyörinyt ihan mukavasti, käyn alakerrassa "ostoksilla" ja tuon täydennystä seuraavalla tai sitä seuraavalla kauppareissulla. Joidenkin tuotteiden kohdalla tartun tarjouksiin, vaikkei tarvetta juuri sillä hetkellä olisikaan.

Tämän talven laatikot ovat siis olleet kellarissa parissa pinossa, joita olen puljannut ees taas, hakiessa ja viedessä. Viimeviikolla ostin hyllyköt, jolloin järjestys tullee olemaan toinen, vähän sellainen työ tekijäänsä opettaa, on käynyt tässäkin. Se aluksi laatikoiden sisällöille kaavailemani järjestys ei ole ollut ihan paras mahdollinen. Mutta siitä puljaamisesta seuraavalla kerralla :)