18.5.2018

Kasvimaan kaivaja

Viime viikolla ehdein vähän kasvimaallekin, kiitos pitkän viikonlopun. Vanha penkkini, tuo hugel- ja permapenkin yhdistelmä, vaikka koetin sen aikoinaan hyvin perustaa ja kaikki rikat kitkeä, saa kuitenkin rikkaruohon alkuja nousemaan aika ajoin, varsinkin nuo tiilien reunakohdat tuntuu olevan se heikko lenkki. Aikoinaan kylvin siihen montaakin monivuotista, mutta nimimerkit ovat menneet mikä mihinkin, enkä tunnista kaikki ihan varmaksi ja osa kasveista on kadonnutkin, jäljellä on enää kolmea sorttia. Koitin siitä nyt saada kitketyksi rikkakasvit pois ja katetta päälle, niin pitkälle kuin sitä riitti, ne viime syksyn lehtikasat olivat suureksi avuksi, olisi ne vaan syksyllä jo pitänyt jaksaa viedä, silloin niistä olisi varmasti ollut maalle jotain ravintoarvoakin. Vaikka lehtiä oli useampi kottikärry kuorma, ei niistä kuitenkaan kovin pitkää pätkää peitelty, ruohonleikkuusta sain ehken toisen samanmoisen pätkän, mutta vielä jäi muutama metri täysin vaille katetta.

Kuminaksi luulemani tekee melkoista pehkoa, yli toisen puolen keräsin kasvustosta vallan pois. Tuon pienemmän kasvin nimeä en enää muista. Yksi lipstikan alkukin oli, mutta se jostain syystä nuupahti pois. 

Tässä päässä maata on maa-artisokat, ne pitäisi kaikki vielä nostaa ja istuttaa uudelleen. Kuvasta näkee, että rikkaa puskee jo nyt katteesta huolimatta, vaikka kitkemisestä on alle viikko.


Ja vaikkei tuohon vanhaankaan penkkiin tahdo kate riittää, niin uutta maata pitää silti koettaa saada aikaiseksi.


Tämä on käännetty myöskin viimeviikolla ja olen siitä vienyt neljä kottikärrykuormaa juolavehnän juuria pois, mutta edelleen se näyttää siltä, ettei siitä ole mitään poistettu, juuria vaan riittää ja riittää. Aluksi tuohon piti tulla yksi pitkä, mutta ajattelin sitten kuitenkin kahta lyhyttä kasvualustaa ja mallailin noita puita reunuksille. Puita, joihin ei ole mies eikä kone pystynyt!




Tästä on nyt tulossa normaali penkki, maa on pelkästään käännetty, eikä sinne ole upotettu mitään, tuollaisia jätepuita ei ole siihen tarkoitukseen riittävästi, joten nuo muutamat mallailin reunuksille.
 Ja alle paksulti sanomalehteä :) 

Olen haaveillut myös aidasta kasvimaiden ympärille jo vuosia, koska en pidä siitä ajatuksesta, että supikoirat käyvät rönkkimässä siellä missä kasvatetaan suuhun laitettavaa. Muutaman seipään olen jo saanut pystyyn, hahmotelmaksi missä rajat kulkisivat.  Aidastahan tietysti seuraa se, että nurmikonleikkuu vaikeutuu. Tuosssa toisella puolen on nimittäin parikymmentä marjapensasta, joiden kiertelyssä on jo riittävästi. Pitäisi pyrkiä koko nurmikosta eroon, ah ai niin, eihän tästä nyt ole montaakaan vuotta kun sitä on lisätty ja lisätty :D :D Eihän se mitään oikeaa nurmikkoa ole, vaan rikkaruohoa joka on vallannut viljelemättömän pellon. Mutta vihreää ja työtä teettävää kuitenkin. 

Mutta on myös muutaman kuution kuorma purua, jonka piti tulla yläpohjaan eristeeksi. Helppouden vuoksi päädyimme kuitenkin viime kesänä puhallettavaan ekovillaan, joten purukuorma on päätymässä katteeksi noille poluille. Ans kattoo, kuin käy. Kyllä sitä jotenkin työpäivän jälkeen on mehut puristettu pois niin, että kotitöissä päiväsaannos on melko pientä.



9.5.2018

Puuhommia



Polttopuu hommat ovat meillä venähtäneet kovin pitkälle. Muina vuosina hommat on olleet paketissa jo huhtikuussa, mutta tämä talvi on ollut sairasteluni vuoksi melko vaikea. Lisäksi puuta on pitänyt tehdä enemmän, pojan perheelle myös saunapuiksi. Tosin esikoinen on itse ollut mukana hommissa kolmasti, mutta näiden kertojen väliä on ollut aina useampi viikko. On vaikeaa sopeuttaa ajankohta kaikille sopivaksi, kun me elämme ”normaalia” aikaa 5 työtä ja 2 vapaata ja hän tekee yötyötä 6 töitä ja 2 vapaata, lisäksi pitää sovitella vaimon sekalaiset vuorot ja lastenhoito. Niinpä olen nuo kerrat ollut lapsenpiikana, että hän on päässyt metsään

Oma osallistumiseni on ollut melko satunnaista, selkä ei vaan kestä. Mies on yksin haljellut kaikki puut, vaikka kaadossa ja metsästä pois hilaamisessa olen mukana ollutkin.

Viikonloppuna oli toivottavasti viimeinen metsäreissu ja siihen saatiinkin lainaksi naapurista mönkkäriä, kun tähän asti kaikki on tehty käsipelillä. Kyllä nopeutti tavattomasti ja säästi selkää. Ei niin omavaraista, mutta pakko se on itselle hankkia. Ei tämä kunto tästä enää paremmaksi tule. Nuo viimeiset kuutiot on nyt saatu  pois metsästä ja halkelu on enää edessä. Tietysti sitten loppukesästä pätkiminen ja suuliin vienti :)

Laina mönkijän tukkikärryssä oli kiinni tämmöinen systeemi, ei tarvinnut sitoa kuormaa liinoilla tms, erittäin kätevä peli. Tietääkö kukaan, mikä tämän kapistuksen oikea, virallinen nimi on?



7.5.2018

Ensimmäinen sadonkorjuu



Edellisviikonloppuna (29.4) syötiin ensimmäistä uutta satoa: viime vuonna laittamani maa-artisokat olivat talvehtineet hyvin ja satoa oli aivan mielettömästi! Ostin silloin kovin myöhässä kuusi alkua, mutta niitä toimitettiin viisitoista, ilmeisesti halusivat vanhasta sadostaan eroon. Osan jätin vielä maahan, tavoitteena on saada uutta kasvimaata ja siirtää näitä sitten kasvamaan siihen.


Myös vuohenputket olivat jo kivalla alulla ja niitä syötiin sitten lisukkeena.


  
Tällä hetkellä vuohenputket alkavat olla jo valtavia, pitäisi varmaan niittää osa.