Viimeisen viikon aikana suunnitelmat ovat nytkähtäneet aika kivasti tekemisen puolelle. Vaikka osa polttopuista on yhä metsässä, ollaan siirrytty puutarhan puolelle. Töiden jälkeen iltaisin on tarkoitus tehdä tunti ja joka ilta on huomattu yks kaks, että aikaa on mennytkin jo pari tuntia. Valmista näkyvää on tullut, mutta ei niin paljoa kuin toivoin. Viimeiset pari viikkoa ovat kohdallani olleet melko kivuliaita, vasen jalka lähtee alta yllättäen.
Viikonloppuna aloittelin puutarhassa leikkaamalla punaherukoista kuolleet oksat, joita olikin aivan hillitön määrä viime kesän helteiden jäljiltä, sillä välin mies halkeli viimeiset jo tuodut puut pinoon. Marjapuskissa on nuppuja ja jo kukkiakin aika mukavasti, vaikka olin ihan varma, ettei tänä vuonna saada mistään mitään satoa viime kesän helteiden jäljiltä. Seuraavaksi leikkelin kuolleet oksat mustaherukoista, joita oltiin siirtämässä ja siirsin muutaman puskan uudelle paikalleen, tässä kohden mies oli saanut puut haljeltua ja tuli "sekoittamaan" tekemisiäni ja jätin hänet hoitamaan yksinään siirtohommia. Mukana meillä hääräsi kaksi nuorinta pojan poikaa, tai oikeastaan, heitä ei meidän puuhat kiinnostaneet ja lähinnä painelivat näkymättömiin karkuteille ja touhusivat ihan omiaan.
Alkuviikosta siirryin kääntämään lopulliseen muotoon viime kesänä tehtyjä penkkejä. Alkuperäisissä suunnitelmissani taisin kuvitella siirtäväni niistä toiseen maa-artisokan ja toiseen jotain ryytiä. Mutta koska viikonloppuna puutarhaosastolla käydessäni oli mukaan tarttunut 40 mansikan tainta, jotka aloittivat kukintansa sisällä, oli pakkorako istuttaa ne juuri näihin penkkeihin. Liian tiheään ne tuli, mutta koska muuta maata ei vielä ole, on tämä ainoa vaihtoehto. Tämähän on vain tae jatkuvuudesta, koska sitten näitä pitää jollain aikajänteellä siirtää muualle :) Koetin katsella lajit niin, että satoa olisi koko kauden, aikaista, myöhäistä ja keskikesälle.
Mansikoiden istutuksen jälkeen kävin vanhimman penkin kimppuun. Tämän penkin perustamisesta on kolme vuotta ja sen tekemisestä olen kertonut täällä. Joka kevät otan reunustavat tiilet ja sanomalehdet pois ja kaivan ulkoreunan vallanneet rikkaruohot pois, laitan uudet sanomalehdet ja palautan tiilet. Näin vierestä pystyy ajamaan leikkurilla melkein koko kesän, ilman, että tiilet lähtevät mukana tai kaatuvat penkin puolelle. Samalla nypin mahdolliset rikat itse maasta. Tässä kohden kiittelen aina itseäni, miten helposti penkin vuosihuolto käy, vaikka se ensimmäisen kevään työ onkin ollut valtava. Olen pyrkinyt pitämään tämän penkin katettuna ruohosilpulla ja puunlehdillä läpi vuoden. Maa katteen alla on samaa savea kuin muuallakin, mutta katteen alla se on kosteaa ja rakenteeltaan murumaista, muualla kivikovaa ja kuivaa. Kastematoja on myös valtavasti ja monenmoista nopeaa ja hidasta viipottajaa, joista kaikista en tiedä mitä ne ovat tai miksi ne mahdollisesti muuttuvat, kun kasvavat isoiksi.
Pari iltaa on mennyt myös jääkiekon parissa, tai mies on katsonut ja minä saanut hyvän tekosyyn laiskotella. Nyt näyttää ruoho niin pitkältä että sitä on pakko mennä ajamaan, puolihullun hommaa, mutta tehtävä se on ja saahan siitä katetta. Ajan kerääjä perässä kuvitellen, että silpun poiskerääminen jossain vaiheessa köyhdyttäisi maan niin, ettei sitä enää tarvitsisi leikata, mutta taitaa olla toiveajattelua. Maanantaiksi on luvattu sadetta, joten kiirettä pitää... parhaat perunanistutuspäivätkin osuvat maanantaille ja tiistaille, muistaakseni.
Työntäyteistä viikonloppua kaikille :)
