5.4.2021

Huhtikuu 2021

Tämä on osa omavaraistelijoiden #suuntanaomavaraisuus sarjaa, uusi kirjoitus ilmestyy aina kuukauden ensimmäisenä maanantaina. Jokainen kirjoittaa asiat omista ympyröistään, omalla tavallaan, mutta aihe on aina yhteinen, joten näkökulmia ja toteutustapoja on monia. Sarjan kippareina toimivat Satu tsajut-blogista, sekä Heikki Korkeala-blogista. Kirjoituksen lopusta löydät linkin muihin kirjoituksiin, antoisia lukuhetkiä!

Tällä kertaa kirjoittelemme aiheesta kompostointi, millaisia ratkaisuja ja kokemuksia kullakin kompostointiin liittyen löytyy. Sekä lannoituksesta muutama sananen.


Meillä löytyy montaa vermettä, ollaan varsinaisia välineurheilijoita tällä saralla. Bokashi, Gröna Johanna, Biolan, sekä puutarhajäte "lava". Mainittakoon tässä, että meillä on kahden aikuisen talous.


Meillä on bokashoitu jo vuosia, aluksi muutama kesä mentiin itsetehdyillä ämpäreillä, jotka pidin ulkona, homma oli jokseenkin vaivalloista, eikä hyödyttänyt talvella.



Sittemmin ostin oikein valmis ämpärit jostain tarjouksesta, niin bokashointi lähti pyörimään ympärivuotisesti. Kaksi ämpäriä riittää hyvin, kun toinen täyttyy, toinen muhii. Seoksen sekoitan suoraan kasvimaalle, johon jätän aina sellaisen lannoitettavan osion erikseen. Talviaikaan biojätettä kertyy niin vähän, että ollaan pärjätty hyvin, vaikka maa on jäässä, ämpärit riittävät koko talveksi. Tuohon 16 litran ämpäriin kun tuntuu aina syntyvän tilaa senverran, että vielä mahtuu. Ja luonnollisesti, mitä märempää tavaraa, sitä enemmän pissaa ja tyhjää tilaa syntyy. Eli vaikka käsketään kaksi viikkoa pitää massa ämpärissä täytön lopettamisen jälkeen, pidän talviaikaan pidempään, kunnes maa on taasen sula.



Varasuunnitelma, mikäli ei pärjätä talvella ilman tyhjennystä, on sitten kipata ämpäri tyhjäksi ulkokompostoriin Gröna Johanna, joka on kuitenkin "umpinainen" ja verkolla pohjalta suojattu, ettei sen puoleen ilmesty haittaeläimiä nurkkiin. Tämä onkin se ensimmäinen kompostori, jonka tänne olen hankkinut jo ennen muuttoa. Sitä myydään lämpökompostorina, mutta se ominaisuus jossain määrin täyttyy, kun siihen lisää irrallisena toimitettavat solumuovisuojat ympärille. En ole niitä koskaan käyttänyt.


Päivittäiset biojätteet (useimmiten monen päivän) kerätään tähän vanhaan kannelliseen emaliastiaan, joka vaan on niin kaunis, ettei kukaan vieras edes tajua sen olevan biojäteastia. Tästä sitten ämpäriin, tiivistys, rouhetta päälle ja kansi kiinni, samassa yhteydessä pisutus.





Viime keväänä/kesänä saatiin aikaiseksi myös ns. puutarhajäte komposti kasvimaalle. Sinne siksi, että on helppo naatit ja varret sitten jo siellä eritellä suoraan nostovaiheessa. Sen toimimisesta tai toimimattomuudesta en vielä osaa sanoa juuta, enkä jaata, ainakin se on talven aikana painunut kasaan melkoisesti, että kyllä siellä jotain tapahtuu. Sen paikka on mielestäni kasvimaalla hyvä, koska jossiitä joskus jotain multaa ilmestyy, on sen levityspaikka sitten lähellä.


Vaikka alussa kerroin meillä olevan myös Biolanin lämpökompostorin, niin siitä en kuitenkaan kerro. Olen ostanut sen käytettynä ja siitä oli saranat ja jotain muuta rikki, joten se ei ole vielä päätynyt käyttöön. Uudet osat olen kyllä hankkinut, mutta aina on ollut jotain tähdellisempää tekemistä, joten korjaaminen on jäänyt. Toivottavsti se tässä kevään korvalla korjantuu ja saadaan siitäkin kokemusta.




Ja eräänlaista kompostointia taitaa olla myös tämä meidän laho/risuaita, jota viime keväänä rakennettiin urakalla miehen kanssa. Ensin aloitettiin osalla omien polttopuiden teossa syntyneistä oksista ja risuista, sitten jatkettiin kaikenlaisella marjapuiden harvennuksesta syntyneillä ja lopulta tuotiin pojan pieneltä tontilta monta traktorikuormallista oksia ja risuja, kun kunta kaatoi rajalta vaaralliseksi käyneitä koivuja toista kymmentä, toisena vaihtoehtona olisi ollut laahata ne ilmaiseksi kaatopaikalle..


Vuoden mittaan risuaita on painunut huomattavasti ja nyt sitä on saatu korotettua tämän vuoden polttopuusavotan yhteydessä.




Lumethan meiltä on jo lähteneet, vain varjopaikoissa on lunta, mutta maa on silti jäässä.



--.-.~ooOoo~,-,--

Lannoitus:

Lannoituksesta ei ole paljon raportoitavaa. Pääasiassa meillä mennään näillä itse kompostoiduilla sörsseleillä, bokashipisulla, sekä lisäksi ruohosilppua kesäisin. Tuhkaa levitetään talvisin marjapuskille ja perennoille. Kasvimaa on tuottanut nähdäkseni ihan hyvin. Mutta marjapuskissa on selkeästi havaittavissa, ettei sato ole enää sitä luokkaa, kuin muuttaessamme tähän. Tosin, edelleen marjat riittää hyvin omiin tarpeisiin, hilloihin ja mehuihin. Marjapuskien vuoksi voisin kuitenkin kuvitella tilaavani kuorman hevosen peetä, kun sitä ilmaiseksi on tarjolla lähistöltä.



Muuttolintu havainnot, kevät 2021
26.2. Joutsenet
15.3. Mustarastaat
22.3. Hanhet
24.3. Leivoset (Kiurut)
24.3. Töyhtöhyypät
29.3. Kurjet



Linkit muiden kirjoituksiin:

Vyöhyke 1

Multavarpaan maailma https://multavarpaanmaailma.blogspot.com/2021/04/suuntana-omavaraisuus-huhtikuu2021.html

Sateenkaaria ja serpentiiniä https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/04/ylpea-kompostin-omistaja.html

Apilankukka http://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-4-kompostointia-ja-sita-ihtiaan/

Kakskulma https://kakskulma.com/aloitin-bokashoinnin-kun-jate-muuttuu-raaka-aineeksi/

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/huhtikuu2021/

Toivola puutarha https://toivolapuutarha.blogspot.com/2021/04/bokashi-kompostointi.html

Vyöhyke 2

Finland Urban Farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2021/04/komposti-puutarhailun-sydan-ja-keuhkot.html

Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2021/04/huhtikuu-2021.html

Omavarainen vegaani https://www.omavarainenvegaani.fi/post/bokashi-on-vegaanisen-puutarhurin-paras-kaveri

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/04/helppo-ja-toimiva-komposti-omavaraisuus.html

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-4/

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2021/04/omavaraisuutta-vuodelle-2021-huhtikuu.html

Caramellia https://caramellia.fi/huhtikuu2021/

Villa Kotiranta https://www.villakotiranta.fi/kotipuutarhurin-huhtikuun-kuulumiset-omavaraisuus-osa-4-2021/

Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=21149

Metsä Heini https://metsanheini.wordpress.com/2021/04/04/suuntana-omavaraisuus/

Majalevon pientila https://majalevo.blogspot.com/2021/04/suuntana-omavaraisempi-elama-2021.html

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/04/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-4.html

Vyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/04/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Korkeala https://www.korkeala.fi/meilla-kompostoidaan-jokaisella-nurkalla-ja-lannoitetaan-miten-sattuu/

Vyöhyke 5

Puutteela https://puutteela.com/?p=680

Vyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/04/05/huhtikuu-21-lannoitus/



#suuntanaomavaraisuus













1.2.2021

Suuntana omavaraisuus 2021 osa 2, Helmikuu



Jälleen kävi niin, että muu kiire vei ajan, enkä ehtinyt aikataulun mukaan helmikuun kirjoitukseen mukaan, tässä se nyt kuitenkin tulee. Viime vuonna jä tavattoman monta kirjoitusta kirjoittamatta. Viime vuoden juhannukselta alkanut sairasteluni, myöhemmin leikkaus ja siitä toipuminen, veivät aikani ja voimani. Tilannetta ei myöskään helpottanut toisen vanhempani menehtyminen lokakuussa, jolloin kuolinpesän hoito jakautui suurimmaksi osaksi minun harteilleni. Tilanne jatkuu edelleen, eikä loppua näy - tämä syö henkistä kapasiteettia enemmän kuin uskoisi, samoin se kuluttaa aikaani "omalta elämältä", enkä ole vielä päässyt kunnolla suremaan, edes aloittamaan sitä työtä. Ehkä sen aika joskus koittaa. 

Helmikuun aiheena on omavarainen juoma, tässä ei meillä ole vaihtoehtoa, sillä sehän on marjamehu. Puna- ja mustaherukka, villivadelma, raparperi ja joskus omenamehukin. Villivadelmatkin lasken omiksi marjoiksi, koska ne kasvavat omalla tilalla ja jossain määrin jopa hoidan ja hellin niitä :) Perinteisellä mehumaijalla höyrymehua siis tehdään meillä, sokeroidaan ja säilytetään lasipulloissa kylmässä kellarissa. Mielenkiintoa olisi kovasti myös puristimeen, jolloin saisi tuoremehua pakastimeen. Toteutus on vaan antanut odottaa itseään, koska kunnon puristin on hintava ja siihen nähden määrämme ovat melko pieniä. Mitään sähköistä puristinta kun me ei haluta. 

Keväällä aikaisin alkaa mehuissa myös raparperin ja kuusenkerkkien myötä niiden "mehustus" sitruunahapon avulla. Juomista tulee raikkaita ja ne maistuvat todella hyviltä, kun talvikausi on ohi ja kevät lähtenyt käyntiin.

Keväällä ja kesällä tulee myös kerättyä luonnonyrttejä talveksi, niitä käytetään yrttijuomiin kylminä talvipäivinä, kun tekee mieli lämmintä joumaa, muuta kuin mehua. 



Omat suunnitelmat tälle vuodelle ovat osin jäissä, kun ei yhtään pysty arvioimaan kauanko nämä kuolinpesän asioiden lopppuun saattaminen vie aikaa ja resursseja.  Polttopuiden teko ei ole vielä alkanut, sen verran olemme aihetta sivuneet, ettei harvennettavaa metsässä enää ole, vaan puut pitää tehdä isoista puista, joita onneksi tontin laitamilla ja osin vaarallisesti rakennusten lähellä vielä löytyy. Isoista puista tekeminen on tavallaan helpompaa, kun kaadettavia runkoja on vähemmän - ja tavallaan vaikeampaa, kun niiden halkelu on usein hankalaa. Mutta kasaan ne on tarkoitus saada, vaikka mikä olisi !


Linki muiden kirjoituksiin

Vyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/helmikuu2021/

Laura eli Javis https://lauraelijavis.wordpress.com/2021/02/01/urbaania-omavaraisuutta-2-2021-lajikevalinnat/

Toivolan Puutarha https://toivolapuutarha.blogspot.com/2021/02/kultaakin-kalliimpaa.html

Sateenkaaria ja serpentiiniä https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/02/kohti-omavaraisempaa-elamaa.html

Apilankukka http://www.apilankukka.fi/?p=162

Multavarpaan maailma https://multavarpaanmaailma.blogspot.com/2021/02/suuntana-omavaraisuus-helmikuu2021.html

Vyöhyke 2

Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2021/02/pienesti-ja-mukavasti-omavaraistelua.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/02/mehu-pihan-marjoista-omavaraisuus.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/02/suunnittelun-helppous.html

Villavaltaus https://villavaltaus.blogspot.com

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-2/

Mummon kirja https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/2/juomat.html

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/02/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-2.html

Villa Kotiranta http://www.villakotiranta.fi/kotipuutarhurin-helmikuun-kuulumiset-omavaraisuus-osa-2-2021/

Mikä itä https://mikaita.fi/?p=659

Caramellia https://caramellia.fi/helmikuu2021

Villifarmi http://www.villifarmilla.fi/2021/02/suuntana-omavaraisempi-elama-kesa.html

Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=20967

Majalevon pientila https://majalevo.blogspot.com/2021/02/suuntana-omavaraisempi-elama-2021.html

Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2021/02/omavaraisempaa-elamaa-2021-osa-2.html

Vyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/ryystetaan-omavaraisesti/

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/02/unelmana-omavaraisempi-elama-hunajaisia.html

Puutarha päiväkirja https://puutarhapaivakirjapuutarhapaivakirja.blogspot.com/2021/01/itse-tehty-minttutee.html

Vyöhyke 5

Korpikuusen tila https://korpikuusentila.blogspot.com/2021/01/suuntana-omavaraisuus.html

Puutteela https://puutteela.com/?p=652

Vyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/02/01/helmikuu-2021-juomat/



12.5.2020

Toukokuussa 2020



Jos täältä länsi-suomesta katsoen oli talvi outo, on sitä ollut kevätkin. En ole mitenkään saanut aikaiseksi osallistua yhteispostauksiin, vaikka jokaista olen aloittanut ihan ajoissa, joten kirjoittelen kuulumisia vähän omaan tahtiin. Joten kuluneeseen kevääseen, huhtikuussa saatiin lunta mennen ja tullen, vaikkei sitä silloin tullut kun sen olisi aika ollut, aurinkoakin saatiin välillä, lisäksi kylmää tuulta on riittänyt niin, ettei aurinko juurikaan ole lämmittänyt. Vasta viikko pääsiäisen jälkeen, sunnuntaina saattoi sanoa olevan kevään tuntuista tuulta ja toisin hetkin jopa tyyntä. Kylmän tuulen merkeissä on myös mennyt tämä toukokuu, lämpöasteita on päivisin ollut, mutta pakkasöitä on tainnut olla enemmän kuin tammikuussa. Kaikesta huolimatta pääskyset löysivät viime viikolla tiensä tänne.




Tämän kauden suunnitelmia ei ole erikseen paperille laitettu - sen verran on todettu, että keskitytään oleelliseen: enemmän perunaa, porkkanaa, purjoa ja sipulia, siinä on sitten sopan perusraaka-aineet kasassa, lisäksi vähän punasipulia, vaikka sitä on kulunut talvella todella vähän, punajuurta niin, että riittää myös riistalle, rehujuurikasta tekisi myös mieli kylvää riistaa varten, mutta siementä myydään niin isoissa satseissa, että taitaa jäädä väliin. Talven aikana täällä on ilves perhe tehnyt ison loven peuroihin. Ymmärrän myös että kaikki eivät katso hyvällä silmällä riistan ruokintaa, mutta eivät ne täällä niin suuri haitta ole. Ongelmana ovat varmaan tuolla jossain, missä ovat liikenteelle vaaraksi. Sekin on ihan miten asiaa katsoo, oliko ensin elukat vaiko autot. Lahjoituksena olen antanut noita elukoitten syötäviä metsämiehille ja saan sitten joskus lihaa siitä hyvästä. Tämä punajuuri oli ihan uusi asia viime syksynä, että peurat pitävät siitä jopa enemmän kuin juurikkaista.



Siemenpusseja katsellessa näyttää olevan sitten aika paljon sitä sun tätä muutakin varattuna, en ymmärrä kuka niitä taasen on hamstrannut. Varsinkin, kun vanhastaan tiedän kasvihuoneettomana, ettei tomaatit ja maissit koskaan ehdi valmistua näissä nurkissa, mutta onpahan sitten harrastettu :). mitään kiirettä en ole kuitenkaan kylvöillä vielä pitänyt, lähinnä maan valmistelua on suoritettu.








Sipulia oli viime vuonna pussillinen, nyt pitää laittaa ainakin kolme, tai neljä, koska loppuivat kesken. Punasipulia oli pussillinen myöskin ja siitä olisi riittänyt hyvin puolikas pusia, eivät taida vaan myydä puolikkaita pusseja. Purjot on pakko esikasvattaa ja ne on sentään jo kylvetty.




"Koronakriisin" aikana on vähän taktikoitu ja aina kun kaupassa on käyty, on mukaan lähtenyt myös perunoita vähän sillä ajatuksella, että syödään kaupan perunoita ja pihdataan varmuuden vuoksi niitä omia kellarissa, jos vaikka maailmalta loppuvat, niin on omat siemenperunat kuitenkin. Viime vuoden kokeilu Queen Violet ei päässyt jatkoon, joten ne varmasti lahjoitan jollekkin, joka haluaa kokeilla, eihän niistä mitään hehtaareita istuteta, mutta kokeiluun riittää hyvinkin. Muutenkin, kun tuppaan olemaan ehkä liiankin kranttu perunan suhteen, ei maahan taida mennä kuin enimmäkseen jauhoista pottua ja sekin punaisen värisenä.



Koronan lisäksi alkuvuosi on ollut meille muutenkin poikkeuksellinen, eli mies oli tammi-helmikuussa neljä viikkoa lakossa, se edesauttoi myös kotihommia huomattavasti, eli polttopuut ovat olleet kuivumassa jo pitkään, eikä yksin meidän huushollin vaan myös pojan luona on ennätysmäärä puuta kuivumassa ja ne on saatu ihan heidän omalta tontilta. Tämä korona aika ja etätyö taasen on lisännyt minulle vapaa-aikaa, työn ohessa olen saanut hoidettua lämmitykset, ja töiden jälkeen ehtinyt hakea seuraavan päivän polttopuut sisälle, ja saada monenmoista hommaa alkuun ja jotain jopa valmiiksi, ennenkuin mies on kotiutunut töistä. Samoin on hänelle ollut aina ruokaa valmiina, eikä sen valmistelua ole aloitettu vasta hänen saavuttua. Tämä on samalla helpottanut hänen taakkaansa ja auttanut jaksamaan sitten ulkohommia vielä iltasella. Silti on pidetty myös vapaa päiviä.





Alkuvuodesta huomasin tai pikemminkin tiedostin, että viimevuoden suunnitelmista on aika paljon toteuttamatta, koska talvi oli, mitä oli, on viimevuoden listaa saatu kivasti lyhenemään nyt keväällä, kun ei kummostakaan routaa ole ollut, eikä muutenkaan ole juuri tarvinnut odotella mitään lumien sulamisia. Kasvimaan aitaus, mustaherukoiden siirto ja kasvimaan laajennus luki listassa viime vuonna, sellaisina isompina asioina. Silloin toteutui herukoiden siirto ja uuden kasvimaan teko osittain, aitaa ei tullut. Aidan tarkoitus oli rajata ne ihanaiset peurat ja kamalaiset supikoirat pois kasvimaalta, eli verkkoaita oli ajatuksissa. Ajatukset ja suunnitelmat muuttuvat - ymmärrys kasvaa, kaiken eniten tarvitaan tuulensuojaa. Joten huhtikuun alussa löin ensimmäiset tolpat pystyyn ja joka päivä hain ruokatunnilla yhden ja töiden jälkeen 2-3 risukimppua metsästä. Kunnianhimoinen tavoite oli saada risuaitaa pystyyn 8-10 metriä, jossain kohden havahduttiin siihen, että pojan luota pitäisi kaadettujen puiden risut hävittää ja he tarvitsevat kuljetusapua. Siitä se sitten lähti, miksi viedä kaatopaikalle, kun meillä tarvitaan ja kaiken lisäksi matka on meille lyhyempi. Niinpä aitaa päätettiin tehdä koko kasvimaan pitkä sivu risuista ja tavaraa riitti vielä lyhyellekkin sivulle ja nyt on menossa jo kolmas sivu, johon materiaali koitetaan löytää metsästä ja ojanpientareilta. Näyttää siltä, että verkkoa tarvitaan vain taloa kohti olevalle sivulle, jonka haluankin olevan auki, että pääsen tarkkailemaan myös ikkunasta, mitä tapahtuu ja tapahtuuko. Metrimääristä en osaa sanoa mitään, ei ole tullut mittailtua.





Peräkärrykin on vähän hassu, niinkuin me itsekin, vaan on tuo asiansa ajanut. Tässä on juuri saatu kuorma valmiiksi ja peiteltyä pojan pihassa. 


Tässä ollaan kuorman purussa omassa puutarhassa.





Myös viime vuonna istuttamani mansikat saivat jo tänä keväänä kokonaan uuden maan marjapuskien väliin. Vaikka välttelen muovia, päädyin niiden osalta kuitenkin muoviin, sillä viime vuotinen avomaa ratkaisu ei toiminut mitenkään. Luultavasti tässä, kuten kaikessa muussakin vain kokemuksen kautta löytyy toivat keinot, eli ensi vuonna saatetaan taas tehdä tämäkin jollain muulla tavalla. Haluan ahtaa kaiken täyteen jotain tähdellistä kasvavaa ja syötävää, joten siksikin nuo mansikat pääsivät tänne mustaherukoiden väliin.









Eli tänä keväänä päästään tekemään kasvimaata myös siihen, mihin sitä viime vuonna jo piti lisätä. Ja hyvä ettei päästy, sillä muistan kyllä miten olin toisin hetkin uudella maalla rikkojen kanssa aivan uupunut. Niin saattaa käydä nytkin kun maata lisätään, mutta se nähdään sitten kuluvan kauden aikana miten käy.



Viime vuonna suuri puute oli se, ettei katemateriaalia ollut. Ei sitä ole tänäkään vuonna luvassa, eli ongelmia tulee olemaan. Katteella kun pystyy vaikuttamaan lannoitukseen, kasteluun ja kitkemiseen. Viimevuoden kasvupenkkejä olen vähän muokannut, koska ne ovat menneet kivikoviksi, vaikka pikku ahertajat ovat olleet ahkerina, tällöin täytyisi heti saada päälle kunnon kate, joka ehkäisisi tuulen kuivattavan vaikutuksen, vaan kun ei ole mistä repiä, ei voi mitään. Kasvimaalle on nyt myös työstetty jonkinasteinen "puutarhajäte" komposti - jonka toimintaan en vielä osaa sanoa juuta enkä jaata. Sen taakse, aurinkoisemmalle puolelle on tulossa veden säilytys piste, toiveena on että aurinko lämmittää veden sopivaksi tynnyreissä. On jännä, kun takana on kaksi kuumaa kesää ja nyt ei oikein tiedä mitä odottaa. Niin aidan tolppina, kuin tässä kehikon tolppinakin on käytetty mitä nurkista on löytynyt, enimmäkseen tolpat ovat vanhoja lehmäaitauksen tolppia, jotka ovat suulin alla odottaneet uutta tehtäväänsä.






Äitienpäivänä lyötiin pystyyn tolpat vielä kolmannelle sivulle valmiiksi, siitä huolimatta ehdittiin juhlistaa, jo lauantaina kävi esikoinen ja itse äitienpäivänä vielä kuopus, joka onnistuikin yllättämään tämän äitylin ihan kunnolla. Grillattiin pihviä, herkkusieniä ja makkaraa, miniä oli vielä tekaissut salaatin valmiiksi mukaan. Enen heidän saapumistaan olin väsynyt tolppien mänttäämisestä ja saunottukin jo oli, mutta kummasti piristi sitten tuo nuorten vierailu.

Nyt lähdenkin kantamaan risuja!







3.4.2020

Yle omavaraiset


#yleomavaraiset




Kyseessä on omavaraisuus bloggaajien yhteispostaus, joka perustuu etukäteen näkemäämme kolmiosaiseen ylen sarjaan Omavaraiset. Kerromme nyt näissä kirjoituksissa oman mielipiteemme sarjasta ja sen henkilöistä. 


Sarjan ensimmäinen osa julkaistaan maanantaina 6.4.2020 Yle Areenassa ja maanantaina 13.4.2020 TV2.

Ohjelma esittelee kolme erilaista ruokakuntaa, joilla kaikilla on omansa näköistä toteuttamista "omavaraisuuden" suhteen  On valitettavaa, että annetaan yleisesti sellainen kuva omavaraisuudesta, mitä tämä ohjelmasarja väkisinkin mieleen jättää. Omavaraisuus nimelle kävi omassa arvomaailmassa kuten osakekursseille taannoin. 



Joten....


Ruokakunta 1. Erja  + perhe
Jo ensimmäisessä jaksossa selviää, että perheen äiti on melko hukassa elämältään. Sekalaisia haaveita on paljon, muttei kunnollista suunnitelmaa toteutukseen, eikä osaamista järkevään toimintaan. Eläimiä on hankittu tolkuttomasti, vaikkei niille ole kuin ostoruokaa ja tämäkin jonkun vaateprojektin vuoksi, josta siitäkään ei lopulta tullut valmista. Mikään ei etene mihinkään suuntaan, eikä minkäänlaista hallintaa asioille ole. Eläimet on tiellä, eikä niiden hoitoonkaan oikein paneuduta, tiedetään kyllä, että vastasyntynyttä karitsaa pitäisi käydä usein katsomassa, mutta ei käydä. Ehkä joskus isompana tuo lapsonen jolle karitsan kuolema selitellään tajuaa, että on melkoista sattuman kauppaa, että hän on elossa, äiti sentään muisti häntä käydä riittävän usein vauvana hoitamassa. "Omavaraisuus" tässä perheessä näyttää äidin haaveelta, muu perhe ja haalitut eläimet ovat vain tiellä, kaikille huudetaan alituiseen, kaikki ovat tiellä, niin eläimet kuin lapset, mieskään ei osaa tehdä mitään, vaan on tiellä hänkin ja käy ilmeisesti töissä rahoittaakseen emännän haaveita. Kun talossa sitten alkaa tapahtua, on tekemässä talkoolaiset.  Silloin emäntä makaa pää miehen sylissä.  Emäntä muistaa mainita olevansa koulutettu ihminen, mutta kuten usein tapaa olla, tässä nähdään, ettei koulutuksella ja käytännön osaamisella ole mitään tekemistä keskenään.



Kuva: Yle/pressikuvat



Ruokakunta 2. Rainer


Rainerista oli väkisin pohjatietoa ja oletusta olemassa ja ohjelma vakuutti hänenkin kohdallaan, ettei meillä ole hänen kanssaan samoja pyrkimyksiä, vaan pysymme jatkossakin puutarhureina. Rainer pyrkii ohjelmassa eroon kapitalismista (vesiverkot, sähköverkot ja tieverkot) mutta tekee sen juuri niin pitkälle, kuin hänelle sopii. Kapitalistien rakentama tieverkko kelpaa, kun käydään kapitalistien ylläpitämässä kirjastossa hakemassa tietoa. Sähköt katkaistaan verkosta, mutta sähköä tarvitaan silti, joten hankitaan kapistalistin aurinkokenno. 


Silmille pistävää tässäkin huushollissa oli siivottomuus, joka jatkui pihamaalle asti. Kierrätyksestä ei ole tietoakaan, muovit ja romut lojuu sikinsokin pihalla, kusiämpäri tyhjennetään rappusilta, työkoneista öljyt valuu surutta maahan. Outoa myös se, että ojaa voi kaivaa koneella, mutta puut pitää pienistää käsin, mutta kuten todettua toteutus kuten itselle sopii. Koiran kohtalo suretti ja Rainerin sen myötä, hänessä kuitenkin asuu pieni ihminen sisällä. 


Kuva: Yle/pressikuvat



Yhteisenä piirteenä näistä kahdesta ruokakunnasta voi todeta, että asiat on miten sattuu, eikä mitään melua kummempaa saada oikein valmiiksi, puheissa toistuu paljon se miten vika on jatkuvasti muissa, olipa se sitten yhteiskunta tai perhe - ja lopulta päähenkilö lyö pöytään ässän, johon voi aina vedota, eli "minullapa on  diagnoosi". Kun minulla on se diabetes. Kun minulla on se masennus. 



Ruokakunta 3. Milka ja Jussi



Kuva: Yle/pressikuvat



Täältä löytyi tuttuja elementtejä, pariskunta tuntui menevän rakkaus ja onnellisuus edellä, elettiin vaatimattomasti ja ruokakin vaikutti itse tuotetulta, vaikkei varsinaisia kylvö ja muita puuhia valitettavasti näytettykkään. Tarvittava raha mitä ilmeisemmin hankitaan musiikilla, koska soittimet kulkivat aina matkassa mukana. Toiminta oli pitkäjänteistä, oma osaamisaslue oli selkeästi löydetty ja sitä pystytiin noudattamaan pitäen kiinni omasta arvomaalilmasta. Pariskunta asui saaressa vuokramökissä, jossa sitten vuokraisännän-emännän toiminta oli heidän arvojensa vastaista ja he lähtivät uuden asunnon etsintään, joka löytyikin, ainakin tilapäisenä. Tämäkin toiminta nosti heidän touhunsa silmissämme korkealle. Mikä sotii omia arvoja vastaan, sitä ei hyväksytä. Heille, jos kenelle toivoisi löytyvän oman paikan, jossa toteuttaa itseään ja haaveitaan. 





_____

#yleomavaraiset

Loppusanat:


Kun ihminen hakeutuu dokumenttiohjelmaan esittelemään omaa elämäntapaansa, elinympäristöään, läheisiään ja itseään, niin samalla hän on tehnyt valinnan ja hankkiutunut asemaan, jossa hän ja hänen ratkaisunsa ovat kaikkien arvosteltavissa. Tämä oli meidän näkemyksemme ja muut voivat tehdä omansa. 




Muiden kirjoitukset löydät näiden linkkien takaa
Rakkautta ja maanantimia

Sorakukka
Iso-Orvokkiniitty
Pienenpieni farmi

24.3.2020

Mietteitä viimeajoista ja muita kuulumisia

Marraskuun yhteispostauksena oli kotivara, kirjoituksemme jälkeen samaa asiaa on rummutettu monestakin suunnasta, aivan kuin päättäjillä olisi ollut jokin ennakkoaavistus, ellei peräti tieto mitä tämä vuosi tuo tullessaan. Olin perjantaina 13. päivän iltana menossa aivan normaalisti ostamaan leipää ja vessapaperia, koska molemmat olivat vähissä, kaupassa leipähyllyllä odotti tämä näkymä:

myös näkkileipä oli loppu.

Vessapaperihyllyllä näkymä oli tämä: Embo, mitä meillä käytetään oli ollut perin suosittua muidenkin mielestä, paketin koosta riippumatta. Otin sitten paketin kuvassa näkyvää merkkiä. On hyvä välillä poistua mukavuusalueelta, sanotaan.



Sitten voitti uteliaisuus, vaikkei listassani muuta lukenutkaan  ja kiersin koko kaupan, kaikkea muuta löytyi ihan kohtalaisesti, mutta jauhelihat olivat loppu ja niin oli makaroonitkin: 



Tässä kylässä on kolme isomman ketjun kauppaa ja niinpä sain leipänikin sitten toisesta kaupasta. Matkalla sinne toiseen kauppaan päässäni naksahti sitten jokin ja päätin minäkin alkaa hamstraamaan, eli leivän lisäksi otin sieltä toisesta kaupasta jälleen eri merkkistä vessapaperia paketillisen mukaani.

Mikä elämässäni on ennallaan?
Teen palkkatöitä päivittäin. Hoidan isäni kauppa-asiat viikoittain (apteekin ja laskut tarvittaessa). En edelleenkään halua seurata uutisia tai ajankohtaisohjelmia. Valitsen lähituottajan ja kaupassa käydessäni yhä sen kotimaisen vaihtoehdon. Lajittelen, kierrätän ja kompostoin kuten olen aina tehnyt. 


 Mikä elämässäni on muuttunut?
Olen saanut reilut 1,5 tuntia päivässä lisää aikaa. En kampaa hiuksiani edes joka neljäs päivä. Käyn kaksi kertaa päivässä pienellä sauvakävelylenkillä. Syön ihan mitä sattuu. Olen väsyneempi kuin ennen. Kannan vähintään 5 päivänä viikossa puut sisälle ja lämmitän talon. En näe lapsiani, enkä lastenlapsiani. Pelkään vieväni koronan isälleni. Vessapaperia kuluu paljon.

~~~...ooOoo...~~~


Tämä vajaa pariviikoinen on vakuuttanut minua ja meitä siitä, että olemme oikealla polulla pyrkiessämme tuottamaan suurimman osan tarvittavitsemistamme kasviksista itse. Vaikka suureen ääneen jo pitkällä olevat sanovatkin, ettei kotipuutarhureilla ole mitään tekoa oikean omavaraistelun kanssa. Lämmöllä muistelen viime syksyn satoa ja jos terveinä tai jossain määrin voimissa ollaan myöhemmin keväällä, kasvualaa tullaan lisäämään jonkin verran. Pääpaino tulee olemaan perunassa, porkkanassa ja sipulissa. Kurkku ja punajuuri seuraavat kannoilla. Punajuurta laitetaan reilusti, koska osa menee metsämiehille, josta sitten palkkioksi saamme saalista. 

Lihan puolesta kulunut (mukamas) talvi on menty melko poikkeuksellisesti, viime syksyn alussa ostin hirvenlihaa reilusti pakastimeen, kun halvalla sain. Naudan puolesta oltiin kaupan varassa melko pitkään. Tammikuussa silmiini osui lähituottajan ilmoitus facebookissa, kokeilivat olisiko kysyntää ostaa tilalta suoraan. Hain ensimmäisen satsin vähän kokeilumielessä, mutta kokeilu vakuutti meidät molemmat. Maku on ihan muuta kuin kaupan tehotuotetuissa lihoissa ja ihmekös tuo, kun tämä ylämaankarja elää pelkällä vihreällä, eikä millään pussiruualla.  Jauhelihaa paistaessa hukkaa ei juurikaan synny ja vaikka kilohinta on huomattavasti kalliimpi, kuin vertailukohteessa, tätä syö huomattavasti vähemmän tullakseen kylläiseksi. 

Tältä näytti tukkalehmät lauantaina, kun hain uuden satsin lihaa. 


Ensimmäiset siemenetkin on viimein saatu kylvettyä, maissi tuo vihuliainen, joka täällä kylmyydessä ei koskaan pääse tähkäasteelle asti, on nyt pakotettu tuottamaan satoa. Samettiruusu, säästä piittaamaton kiitollinen kukkia, menestyy maassa kuin maassa. Ja Morsinko, josta en osaa sanoa, kuin että sillä saa sinistä väriä lankoihin. 



Kiitos, pysythän kanavalla :)



20.2.2020

Nikkarointi kurssilla, sianrakkolyhty

Sitä mukaa kun kiinnostukseni ns. keskiaikaa kohtaan on lisääntynyt ja olemme käyneet erilaisilla keskiaika markkinoilla, muinaisaikaan tapahtumissa ja erilaisissa ruukki tapahtumissa, missä alan harrastajia on ollut mukana, on tietysti tullut hinku saada myös omaa vaatetusta ja välineistöä pikkuhiljaa aikaiseksi.  Olen ehkä jopa ärsyttävän tarkasti pistänyt merkille erilaisia asioita liittyen elävöittäjien vaatetukseen, kenkiin, koruihin, asumuksiin, sekä ruoka- ja juoma-astioihin. Monissa näistä tapahtumista elävöittäjät myös yöpyvät ja asumuksiin saa melko vapaasti tutustua, joten siellä on tullut ihmeteltyä huonekaluista alkaen kaikkea. 

Jokainen varmasti ymmärtää, ettei ledlyhty sovi keski- eikä viikinkiaikaan, ei oikein kynttilälyhtykään, jos se on metallia ja lasia, joten ainoa oikea valinta näillä tietämin on sianrakkolyhty. Näitä sianrakkolyhtyjä on vuodesta 2011 alkaen valmistettu Porissa Rakennuskulttuuritalo Toivossa (FB-sivut) 1-2 kertaa vuodessa pidettävillä kursseilla. Tuollaisen kurssin kesto on 2 päivää jonain viikonloppuna - kurssipäivän pituus 6 tuntia. Tällä kertaa meitä osallistujia oli aika vähän, kymmenen olisi mahtunut, mutta vain kolme oli ilmoittautunut meidän lisäksemme.

Nimi gotlantilainen lyhty ei tarkoita sitä, että lyhtyjä olisi ammoisina aikoina valmistettu juuri Gotlannissa, vaan sieltä on satuttu sellainen löytö tekemään, siitä sen nimi. Samanlaisia lyhtyjä on varmasti ollut käytössä myös suomessa. 


Alussa oli siis palikat, pari laudanpätkää ja puukko. Palikat oli sahattu suurinpiirtein malliin ja puukolla niitä piti sitten jokaisen lähteä hienosäätämään lyhtynsä tukipuita.


Olen lapsena veistellyt jotain turhanpäiväistä, sittemmin aikuisiällä veistelyni ovat rajoittuneet
kiehisiin muutamasti talvisin nuotiolla. Tämä oli jotain ihan muuta. 



Tiedättekö sen tunteen, kun on monta tekijää samassa puuhassa. Itse nyherrät sen ensimmäisesi kimpussa ja muilla näyttää kaikki olevan viimeistelyä vaille valmiina... ?
Todellakin, tein vasta ensimmäistä ja mies teki jo kolmatta, 
ajattelin, etten ikinä saa omiani valmiiksi. Mutta sitten homma alkoi sujua



Nämä lastutkin on olevinaan jotenkin kauniita?



Sitten piirrettiin pohja ja kansi, näiden sahaukseen ja poraamiseen käytettiin koneita



Viimeistely tehtiin käsin. Mielenkiintoinen oli myös tuo veistohevonen,
jonkalaisen olen aiemmin nähnyt vain joissain ohjelmissa. Kätevänoloinen kapistus.





Kun pohja ja kansi olivat valmiina joutui vielä veistelemään niistä tukipuista, koska niiden piti mahtua pohjan ja kannen reijistä ja eihän ne mahtuneet, vaikka niitä miten oli tullut vuoltua ja soviteltua irtoreikiin. Vasta oikean kappaleen kanssa, kun tiesi miten pitää pyörähtää ja liikkua näki, ettei riitä, että menee läpi.

Lauantai iltana olikin kädet sitten kipeät ylhäältä alas asti, oudokseltaan.


~...o...~


Lopulta sunnuntaina päästiin sentään jo koekasaukseen asti. 



Väännettiin ihan itse raudasta kahva ja kiinnitettiin se kanteen



tukipuihin piti vielä veistellä kiilat, ettei koko rakennelma petä, kun sitä kahvasta nostaa 




Ja sitten päästiin itse asiaan. 
Niihin rakkoihin, jotka sitten yllättäen ei haisseetkaan pahalle, vaikka etukäteisoletus oli vahva.



Jalkapallopumpulla rakkoon pumputtiin ilmaa ja jätettiin venytykseen.
Koska onnistuin veistelemään lauantaina itselleni ihan kohtalaisen haavan, oli sormessa laastari, sen suojana työhanska ja sitten vielä kumihanska, loppui kaikenlainen pito, enkä saanut itse ilmaa riittävästi rakkoon. Opettaja onneksi auttoi.





Siinä he sitten ovat. 
Kotona nämä kyllä selvästi haiskahti ja kissat osoittivat kiinnostusta sen verran, että sanoa saa. Eivät kuitenkaan käyneet kiinni.  Ylä- ja alapäässä pidettiin naru iltaan asti, ettei rakko lähtenyt keriytymään pois. 




Tältä ne näyttävät kolmen viikon jälkeen.