Maaliskuu maata näyttää
Tämä on osa #suuntanaomavaraisuus postauksia, joita luotsaavat Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (korkeala.fi). Tämä on vuoden 2024 kolmas yhteispostaus. Kirjoituksen lopusta löydät linkit muiden kirjoituksiin.
Helmikuu mennä hurahti melkoista vauhtia, ei juurikaan ehtinyt kuin huudella hei, hei! Ehkä, koska on muutenkin kuukausista lyhin ja kun vielä talviloma ajoittuu samaan kuukauteen, niin siksikin nopeasti mennyt. Talvilomalla nukuttiin pitkään ja valvottiin pitkään, on ihanaa kun voi ottaa puhelimesta herätykset pois.
Muuten tuo puuhomma noudattaa meillä vanhaa hyväksi todettua kaavaa, puut pätkitään metsässä sopivaan mittaan riippuen siitä mikä niiden loppusijoitus tulee olemaan. Leivinuuni ja pystymuurien puut lähtee metsästä 180 senttisinä ja saunapuut 2 metrisinä - sopivat hyvin mönkkärin kärryyn ja ovat senkokoisia ja painoisia, että minäkin saan niistä pinot ja kuorman tehtyä. Joskus saattaa tuolla vaan puolet, eli monasti latvaa kohden kapenee niin, että saakin vaan metrin tai 90 senttiä ja jos on tyvessä kovin vahvaa, eli samalla painavaa, niin sellaisetkin lähtee lyhyempänä. Pilkkomispaikalla sitten kärryssä jo sahataan kaikki siihen metriin tai 90 senttiin ja sen mittaisina ne haljellaan ruuvilla ja pinotaan kuivumaan. Kesän mentyä sirkelöidään lopulliseen mittaan 25, 30 tai 60 cm ja ajetaan sisään. Leivinuunissa on päädytty mittaan 60 cm, se on aivan riittävä näillä leveysasteilla.
On sitä oikeasti ollut hyviäkin ilmoja ja valmista tullut, kunhan nyt narisen, se kuuluu asiaan. Ja olipa se talvi tai syksy, aina ihmettelen tuota väriloistoa, jota luonto jollain tapaa aina tarjoaa. Nuo paskapuut (siis tuomet, pajut ja pihlajat, mitä niitä nyt onkaan) joita tuonne tontin reunustoille aina ilmestyy on kovin kauniin värisiä, jos ei heti, mutta muutama päivä kaadon jälkeen.
Yhdet vanttuut kudoin puhdetöinä, mutta rikkinäisten trikoitten pariin en ole itseäni saanut vieläkään kammettua. Niihin vähiin vanttuisiin, joita olen elämässäni kutonut, olen tehnyt peukalon aina semmosen suoran, eli silmukat hakaneulaan ja heti tehdään uudet tilalle, niin se aikoinaan koulussa opetettiin. Lapsenlapsi näkyi tehneen silmukoita lisäämällä, jota suuresti ihmettelin. Päätin sitten opetella sen, jostain vaan googletin ohjeen ja kun ei ollut oikein käsitystä millainen sen pitäisi olla, en osannut hahmottaa mitenkään, tein vaan lisäykset ohjeen mukaan. Ensi kerralla olen pikkusen viisaampi, tuli niin valtavan leveät peukalot noista, ettei niitä täytä edes minun leveä peukkuni. Oppia ikä kaikki.
Missäpäin/mistäpäin oletkaan? Meillä Porissa ja lähialueilla on myös vanttuut käytössä, samoin tillukkaat, ja olen ymmärtänyt, että paljon muualla niistä ei ymmärretä.
VastaaPoistaMä tiesin, että sinä tiedät mistä puhutaan :). Me ollaan tästä ihan naapurista, eli H-vallasta. Jostain syystä tillukkaat ei ole mulle tarttunut niin tiukkaan kuin vanttuut, vaikka lapsuudessa ne tillukkaat olikin, joskus aina tulee sanottua ääneen tillukkaat, mutta useimmiten villasukat. Olisi kiva tietää, mihin sekin perustuu, että joku sana juurtuu ja toinen ei niin vahvasti! Meillä on myös hantuukit käytössä - onko teillä?
PoistaVanttuut-termi herätti minussakin muistoja, lapsuudessa sitä käytettiin. Olen Varsinais-Suomesta. Minä en peukaloa osannut koulussakaan tehdä, äiti teki peukalot vattuisiini.
VastaaPoistaPitäisi varmaan tehdä vaan sellaisia isoja , joissa ei olisi peukaloita ollenkaan eroteltu, olisi nopeampiakin kutoa :) Ei vaan, pitää vaan opetella ja opetella!
PoistaMitä teette kaikelle koivun risulle, mitä isoista koivuista tulee? Meillä on kaadettu pihasta vuosien varrella useita isoja koivuja ja ne risut on aina vähän pieni ongelma, kun ei ole muuta metsää/maata, mihin viedä. On laitettu kompostikasojen alle, hakkurilla silpuksi, poltettu roviona... Yhdestäkin isosta puusta tulee uskomattoman paljon.
VastaaPoistaMeillä risut ei metsässä kaadettaessa ole ongelma, kun voi jättää sinne maatumaan, koivu kuitenkin hajoaa aika nopeasti. Mutta joo, pihassa kaataessa se on haaste, toukokuussa 2020 me tehtiin risuaitaa kasvimaan ympärille (tuotiin kyllä pojan pihapuista ne enimmäkseen). Pihapuista on sitten vuosittain lisätty oksaa siihen aitaan. Jos vaan omaan silmään ja maisemaan sopii, niin tollaseen aitaan niitä uppoaa joka vuosi isot määrät kaiken vähemmällä työllä. Kyllähän sitä pienen määrän hakettaa, mutta jos se haketus jatkuu viikosta toiseen, niin työstähän se käy.
Poista