2.5.2022

Toukokuun ensimmäinen maanantai

Toukokuun ensimmäinen maanantai, #suuntanaomavaraisuus yhteispostauksen aiheena muiden suhtautuminen omavaraisteluun, sekä itseä inspiroiva paikka tai henkilö. Muiden kirjoituksiin löydät linkit kirjoituksen lopusta. Tätä #suuntanaomavaraisuus kirjoitussarjaa luotsaavat Korkeala ja Tsajut.

Voi hyvänen aika, miten aika kiitää, ollaan tosiaan jo toukokuussa. Täällä kävi sama ilmiö, mitä monena vuonna aiemminkin, kevät lähti etenemään kovaa vauhtia, lumet katosivat silmissä, lämpöasteet keikkuivat päivisin +15 nurkilla vaikka yöllä käväisiin asteen pari pakkasella, ilmestyi perhosia, kärpäsiä ja aikaisia kukkijoita. Sitten vaan yhtenä aamuna pakkasta on -10, auringosta ei tietoakaan ja kevään tulo seisahtui niille sijoilleen. Jotain on sentään kuluneen huhtikuun aikana saatu tehdyksi: 

Polttopuut on kaikki haljeltu kuivumaan, tavoitteena olisi aloittaa sirkelöinti jo ennen juhannusta.

Pihaa on päästy talven jäljiltä ropsuttelemaan kivasti, tämä on harvinaista. Yleensä aika on riittänyt vain pionipenkkien ja muiden talventörröttäjien siivoamiseen, mutta nyt on ehditty muutakin. Vanha kasvihuoneen paikka on vuosikausia odotellut jonkinmoista tasoittelua ja nyt se otettiin ohjelmaan, oli sopivan kosteaa, että kivet sai irti ja maan suht tasaiseksi. Jännä, miten routa kuitenkin tuli vastaan, että ihan koko lapiollista ei onnistunut olemaan vielä sulaa.



Iso vuorenkilpirinne on myös ollut työnalla, aika ajoin kun on hyvä poistaa ne mustuneet lehdet. Tämä rinne on muuten varsinainen ongelma, vuohenputkea ja juolavehnää tuhottomasti. Ja kun kokoa on hmmmm riittävästi on se vasta puoliksi läpikäyty.  Paljon siitä tulee kuivaa kontoa, mutta olen epäluuloinen käyttämään sitä missään katteena, jos siellä kuitenkin lymyää siemeniä ja muuta elämää ja onnistuu leviämään muualle.

Kasvimaalla olen käynyt vaan kääntymässä ja tekemässä jonkin asteista suunnitelmaa, mihin mikäkin tulee tänä vuonna. Paprikan ja tomaatintaimet ovat vajaa kolmeviikkoisia, mutta sopivan kokoisia lämpötilat huomioiden. Raparperi lykkää jo kivasti uutta kasvustoa

Biolanin lämpökompostori, joka heräsi helmikuussa henkiin, heittäytyi jo uudelleen kylmäksi matkanvarrella, mutta nyt sekin on taas siirtynyt kivaan pikku pöhinään, +40 aamuin illoin, auttoi kummasti kun kannoin sen täyteen kukkamaista rikkaruohoja ja kuivaa juolavehnää vuoron perään.

Ja kuulumisista aihepiirin pariin, muiden suhtautuminen omavaraisteluun, väsymykseen asti on kuultu seuraavat lausahdukset:

”ei teen kannata perunaa laittaa, se määrä mitä te syötte on halvempaa ostaa”

”eiks siihen mettään kannattas ottaa kone kaatamaan, ostaa sen määrän sitte niitä polttopuita valmiina, mitä takassa menee, kai teillä sähkösauna sentään on”

”mitä helvetin rännivesiä”

”ei tommosten kanssa kannata pelata, ko hakkee kaupasta uuden”

Siinä määrin, etten ole juurikaan aihetta ottaa edes puheeksi enää ja olen tuntenut melkoista helpotusta korona-aikana siitä, että lähes kaikesta kanssakäymisestä voi kieltäytyä siihen vedoten. Sitten toki on se toinen puoli ihmisiä, joka on innostunut kyselemään ja toteuttamaan itsekin jotain asioita huomaten saavansa siitä mielihyvää ja onnistumisen iloa.

Toisena aiheena itseä ja omaa puutarhaa inspiroiva paikka tai henkilö

kuva: Ulla-Maija Takkunen

Inspiroijani on ehdottomasti Ulla-Maija Takkunen, jonka varhaisemman blogin Hetkiä Hertalla (ei päivity) löysin vuosia sitten etsiessäni suomenkielistä tietoa permakulttuurista. Blogissa olen viihtynyt senkin jälkeen, kun Ulla-Maija lopetti muuton myötä sivujen päivittämisen. Mielestäni hänen tapansa kirjoittaa ja puhua maan palvelusta on niin lämminsävyistä ja helposti ymmärrettävää.  Puutarha näyttää juuri siltä, mitä haluaisin omanikin näyttävän. 

Ulla-Maijan instagram @ullamaijatakkunen

Kylänpään kotilan sivut

Youtubesta löytyy muutamia Ulla-Maijan haastatteluja, jotka kannattaa ehdottomasti kuunnella. Esimerkiksi tämä Teemu Syrjälän toimittama podcast


Linkit muiden kirjoituksiin:

Kasvuvyöhyke 1

Jovela 

Kasvuvyöhyke 2

Oma tontti, tupa ja lupa              

Pilkkeitä Pilpalasta  

Sarin puutarhat 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut                       

Rakkautta ja maanantimia                  

Caramellia 

Villa Varmo                                  

Sanni ja farmi 

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala                                        

Puutarhahetki 

Kasvuvyöhyke 5

Korpikuusentila 

Kasvuvyöhyke 6

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo 


6 kommenttia:

  1. Tuollaisten kommenttien kuuntelu voi tosiaan olla välillä raskasta. Toisaalta on ehkä hyvä, että ihmiset sanovat ajatuksensa ääneen, sitten niistä voi helpommin syntyä keskustelua. Totta on, että ruokansa saisi halvemmalla kaupasta... Ruoka onkin kaupassa liian halpaa.

    VastaaPoista
  2. Ai että miten ihania kommentteja 😉 Voin oikein vielä kuulla myös sen äänensävyn! Sellaista se on, jokainen taaplaa tyylillään 😍

    VastaaPoista
  3. Sekin on nykyaikaa, että mitään ei korjata, vaan ostetaan uusi. Meillä kyllä mies korjaa kaikenlaista, vaikka tosiaan tulisi halvemmaksi hankkia uusi. Mutta periaatteesta!

    VastaaPoista
  4. Vähättely on tuttua, vaikka kyllä itse viljellyt tuotteet syötäviksi kelpaavat. Ikuisena pessimistinä ajattelen yhä enemmän itse tekemisen tärkeyttä kun maailman tilanne kiristyy päivä päivältä.

    VastaaPoista
  5. En tajua miksi kaikki on niin paljon parempi ostaa valmiina, kuin tehdä itse, vaikka materiaalit jo löytyy 😅 Ja tuota perunan viljelyä puutarha ryhmissä jaksetaan myös aina vatvoa. Tietysti se on halvempaa ostaa kaupasta ties millä aineilla viljeltyjä pottuja, mutta kyllä se luomu lompsassa tuntuu ihan mukavasti! Ja jos on oma piha niin miksei siinä kasvattaisi muutakin kuin nurmikkoa 🤷‍♀️

    VastaaPoista
  6. Polttopuut halki ja pihaa kuopsuteltu! 😮 Täällä ei ole vielä tikkuakaan ristissä.. tai no lintujen pönttöjä putsasin ja pari uutta lisäsin puihin😊

    VastaaPoista

Kiitos palautteestasi!